torstai 9. lokakuuta 2008

Kalliokiipeilyä

Joelin ja Anteron kanssa oltiin kiipeilemässä Kuorilan kallioilla tiistaina. Ilta-arska paisteli mukavasti juuri oikealle puolelle kalliota, josta syystä ilma tuntui lämpimältä. Ylhäällä puhalteli kuitenkin aika puhuri. Muille paikka oli tuttu, mutta minä olin ensimmäistä kertaa. Kalliolla on pari reittiä ylöspäin, toinen helppo ja toinen selkeästi vaikeampi. Antero eteni kokemuksella kummatkin helposti ylös näyttäen mallia meille muille. Helpompi reitti onnistui minulta ja Joelilta kummaltakin lähes ongelmitta, mutta vaikealla olikin sitten tekemistä. Ensi yrittämällä kumpikaan ei päässyt kovinkaan pitkälle, niimpä tuli kiivettyä uudelleen helpompi reitti. Toisella yrittämällä osasi jo hieman paremmin katsoa käsille sopivia otteita ja jalkojen paikkoja. Paljon on kyllä vielä harjoittelemista tuolla saralla. Antero antoi hyviä neuvoja matkan varrella. Toisella kertaa vaikemmalla reitillä oli yritystä jo enemmän. Monen yrityksen ja köydessä roikkumisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin ylös saakka. Ei lähellekään puhtaasti vielä mennyt, mutta hyvä että pääsi edes niinkin hyvin ylös. Jää ensi kertaan vielä paljon parannettavaa. Myös Joel pääsi vaikeamman reitin ylös. Varmistamistakin päästiin Joelin kanssa kokeilemaan.


Antero virittelee yläköyttä puihin kiinni Joelin avustuksella.


Alkuvalmistelut kohta tehtynä, Antero laskeutuu köydellä vielä alas.


Mallisuoritus reippaasta kipuamisesta. Tämän jälkeen Joel hämähäkkinä seinällä Anteron varmistaessa.


Leveä haara-asento by Joel.


Kovaa yritystä allekirjoittaneelta.


Oudokseltaan sitä yritti olla liikaa käsien varassa, jolloin sormet väsyivät turhan nopeasti. Myös uusien otteiden löytäminen tuntuu olevan aluksi hankalaa, eikä sitä usko kuinka pienestä pykälästä loppujen lopuksi pystyy pitämään kiinni. Myöskään jalkojen alla ei suurtakaan koloa tai kohoumaa tarvita, kun sille jo pystyy varaamaan painoa. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla koulun seinällä harjoittelun merkeissä. Tekiilan kiipeilykurssi on siis menossa, saas nähdä tuleeko oikein omat varusteetkin hankittua jossain vaiheessa.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Isoneva

Isonevan soidensuojelualue ja luontopolku sijaitsee Pomarkussa, heti valtatien vieressä hieman ennen Pomarkkua Noormarkun suunnalta ajettaessa. Alue on osa laajaa retkeilyreittiä, joka kiertelee ympäri Satakuntaa. Suon keskellä on muutaman kilometrin pituinen pitkospuulenkki, joka kiertelee vetisimpien paikkojen ja kuivempien rämeiden läpi. Aurinkoisena lauantaina kävin katselemassa löytyisikö jotain nähtävää. Eläimiä ei juuri suolla enää ollut, lukuunottamatta muutamaa sudenkorentoa. Taisi muutama lintukin lennellä kauempana. Harvinaisen lämmin ilma oli kuitenkin aktivoinut muitakin ihmisiä retkeilemään. Aikaa tuli vietettyä siellä tunti jos toinenkin.

Kermi, allikko vaiko kulju? Kuka sen tietää?

Savannin ilta-aurinko?

Vaivaiskoivu



Nyt tenttiviikolla (lue lomaviikolla) on ollut aikaa tehdä kaikenlaista, kun ei ole mitään pakollista ohjelmaa tiedossa. Niimpä toteutin tänään pitkään vireillä olleen suunnitelman lähteä jonnekin ennen auringonnousua ja odottelemaan päivän kirkastumista. Ilmatieteenlaitos oli suosiollisesti luvannut taas aurinkoista syysilmaa ja aurinkokin nousee varsin säädylliseen aikaan tähän aikaa vuodesta, joten tänään oli hyvä toteuttaa suunnitelma. Suuntasin jälleen Isonevalle, tällä kertaan ennen seitsemää aamulla. Paikanpäälle päästyäni alkoi taivas jo sinertää ja hämärä pikkuhiljaa valoistua aamuksi. Mitään megalomaanista aamuspektaakkelia ei taivaalta kuitenkaan tarjoutunut. Tarvisi olla ehkä hiukan pilviäkin, jotka sitten verhoutuisivat eri väreihin auringon noustua. Mutta turha reissu ei missään nimessä tämä ollut. Muutama laulujoutsenryhmä piipahti äänekkäästi kauempana suolla, mutteivät kovin lähelle uskaltautuneet.
Tulipa ainakin herättyä aikaisin ja haukattua reippaasti happea heti aamutuimaan.

Ennen auringonnousua

Vettä oli aika hyvin suolla ja pitkospuut paikoin huonossa kunnossa.

Aamun kajastus

aarinko