sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Lisää kasvin kuvatuksia

Tässä tältä päivältä muutama kukkamakro lisää. Nämä ovat kuvattu auringonpaisteen mahdollistamana vallitsevassa valossa, toisin kuin edellisen postauksen kuvat. Perjantain kuvissa käytin ulkoista salamaa valaisun apuna. Pitäisi hieman opetella lisää salamakuvauksen saloja, niiden avulla kun saa monenmoista uutta jujua kuvaamiseen. Toisekseen pitäisi oppia käyttämään jalustaa makroilussa, tulee hiukan liikaa touhuttua käsivaralta aina kun vähänkin valo sen sallii.

Tällä kertaa ajattelin testata lisää loittoja, mutta keli oli sen verran aurinkoinen että jätin ne pois sillä mielellä, jos kuvausetäisyydelle eksyisi vaikkapa joitain perhosia. Loittojen kanssa automaattitarkentamisen saa unohtaa, eli liikkuvien kohteiden kanssa homma menee turhan hitaaksi ja vaivalloiseksi. Perhosia olikin liikkeellä aika lailla, mutta yllättäen kaikki porhalsivat pitkin mäkeä lujaa vauhtia. Etenkään aurorat eivät tuntuneet pysähtyvän hetkeksikään (ei tosin mikään yllätys). Muutama lanttu sentään suostui linssin eteen. Enimmäkseen homma meni kuitenkin kukkahattuiluksi. Makroilussa joutuu usein käyttää melko pientä aukkoa, jotta saa edes jonkin verran syväterävyyttä aikaan. Tämä johtaa siihen, että kennon roskamäärä näkyy selvästi kuvissa. Taas tuli huomattua, että kenno vaatisi kyllä jonkin sortin moppauksen, sen verran on kertynyt kamaa pintaan. Tässä tämän kerran kuvat:



















Loittoilua

Testailin perjantai-iltana loittosettiä makroilun tehostamiseen omalla Sigman 150 millin makrolla. Kiitos Jani Kenkon loittosetin lainasta. Kovin paljon en ehtinyt kuitenkaan aikaa käyttää touhuun, joten hieman vähäiselle se jäi. Mutta sen verran sain kyllä pihamaan kukkien kanssa testattua, että varmaan jossain vaiheessa pakko ostaa oma setti. Kaikki kuvat on otettu 150mm makrolla + 68mm loittoa väliin. Aiheina metsätähti ja jokin keto-orvokki tai vastaava, sekä haavanlehti. 

















maanantai 24. toukokuuta 2010

Suomalainen sademetsä

Lauantaina matka jatkui maaseudulle isoanoppilaan heti kiipeilyreissun jälkeen. Tarkoitus oli heräillä aikaisin sunnuntaiaamuna katselemaan kevätaamun valkenemista. Lauantai-iltana kiertelin vielä siinä ympäristön metsiä kuunnellen vanhan miehen tarinoita paikan historiasta. Paljon mielenkiintoista tarinaa riittikin, yli kahdensankymmenen vuoden kokemuksessa samoista kotiympäristöistä riittää kerrottavaa. Samalla kennolle tarttui muutamia makroyritelmiä. Sunnuntaina ilmat muuttuivat huomattavasti aiemmin vallinnutta helleaaltoa pilvisemmäksi ja viileämmäksi. Näinollen mitään kovin erikoista aamunsarastusta ei tietenkään näkynyt. Ei kettuja, kauriita, matelijoita eikä lintuja. Hyönteisistä ainoastaan hyttyset olivat seurana. Istuin kalliolla pitkän tovin kuunnellen kauempaa kuuluuvia kurjen töräytyksiä ja melkein nukahdin niille main. Keräilin itseni vähitellen pystyyn ja hereille ja samoilin edellisenä iltana bongatulle "sademetsälle". Hieno, luonnovarainen saniaisten ja muiden kosteikko/varjokasvien värittämä metsäpuro avautuu aivan yllättäen silmien eteen metsän keskeltä. Lähellä sijaitsee myös juomakelpoista vettä tuottava maan pinnalle ulottuva lähde, jonka kirkas ja kylmä vesi on edelleenkin aktiivisessa käytössä. Kuulemma parempaa kahvinkeittovettä ei maa päällään kanna.




















Aamupäivällä pihapönttöjen ympärillä oli kuhinaa, kun kirjosiepoilla ja sinitiaisilla oli taskussaan samojen pönttöjen vuokrasopimuspaperit. Näin ollen vuokraoikeus oli jollain tavoin ratkaistava. Välillä mentiin kolmen linnun taitonäytöstä huomattavan kovalla vauhdilla. Siinä samassa sai paikalle erehtenyt oravakin oman osansa kirjosiepon ärhäkkyydestä.




Kirjosiepolla tuntuu olevan itsetunto kohdallaan

Tää on mun pönttö!


Keskipäivällä käytiin kokemassa viereisen järven lahdelta muutamat katiskat, tosin laihoin tuloksin. Vuosikymmeniä vanha tervavene elää vieläkin parhaita päiviään ja sillä oli kyllä ilo soutaa verrattuna nykyisiin lasikuitupaatteihin. Jokavuotisen tervauksen johdosta se pysyy kunnossa ja pitää vedenkin hienosti ulkopuolella. Sunnuntaipäivä oli vielä kohtalaisen lämmin, eikä päivän ajoittainen tihkusade haitannut ollenkaan ulkona olemista. Oikeastaan vain raikasti ilmaa ainakin näin siitepölyallergikon näkökulmasta. Lähistöllä oleillut vanha lato ei ollut jaksanut kantaa talven lumitaakkaansa ja oli näinollen kipannut kyljelleen. Raunioista haettiin varovasti muutama vanha heinäseiväs, joista kuulemma rakentuu jossain vaiheessa jotain hienoa pihasomistetta.




Monta kesää, monta kalajuttua




Mummun pihapiirissä oleskelee valkoinen kisu


Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.. vai miten se meni. Uudella innolla uuteen viikkoon.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Säkylän Pirunvuorella

Tämä viikko on mennyt aika pitkälti kiipeilyn merkeissä. Keskiviikkona käytiin Antin ja Joelin kanssa Säkylän pirunvuorella iltasella töiden jälkeen käpistelemässä paikallista kukkulanreunaa. Osa kalliosta oli vielä hieman kosteaa tai märkää, mutta päästiin sitä sentään kuivallekin reitille. Ensimmäistä kertaa kyseisellä kalliolla käytiin viime viikon perjantaina hieman vahingossa läpimärän Eurajoen reissun tuoksinnassa. Tiistai ja torstai menivät cavella "runsaslukuisen" yleisökiipeilyn merkeissä. Varsinkin torstaina yksinollessa homma meni todelliseksi hikiurheiluksi, kun kestävyyspainotteisesti ruuvasi ympäri seinää. Edellisten pohjalta oli hyvä ponnistaa lauantaina taas Säkylään päiväksi kiikkumaan. Tällä kertaa Markon ja Petrin kanssa. Sää oli mitä mainioin ja lämpöä riitti ihan omiin tarpeisiin. Onneksi aurinko ei päässyt porottamaan ihan suoraan kalliolle, joten homma oli melkoisen mukavaa. Köydet viriteltiin neljälle reitille, joita yriteltiin milloin paremmalla lopputuloksella, milloin vähän heikommalla. Pääasia oli että oli mukavaa. Kaikki toppasivat reittejä, eikä tuo Markon parivuotinen taukokaan tuntunut haittavaan. Into oli kaikilla ainakin kova. Ja kyllähän se köysikiipeily maistui taas ihan makoisalta. Viime vuonna köysien kanssa pelaaminen jäi aika vähäiselle boulderin varjossa, mutta tänä vuonna on jo useamman kerran tullut köysikalliolla piipahdettua.




Petri Äiti päästä mut kiipeemään! -nimisellä reitillä




Marko samaisella reitillä




Petri ja Savuvana


Kenkä


Savuvanan alkusentit tuottivat aluksi kummallista tuskaa. Petri opastaa allekirjoittanutta




No kyllähän se siitä kun alkuun pääsi


Minä Mustalla enkelillä. Topo sanoo tästä, jotakuinkin niin että jos alkaa pelottaa, hyppää viereiseen koivuun




Petri samaisella reitillä


Marko varmistelee Petriä




Vaihdoin kuvien kokoa hieman suuremmaksi, eli siis kuvaa saa klikkaamalla isommaksi. 



tiistai 18. toukokuuta 2010

Kevät kukkii

Koivu kukkii tällä hetkellä aika pahasti sanoo nenä. Allergiaoireet alkavat olla pahimmillaan, joten luonnossa liikkuminen on ajoittain tuskaa. Mutta kyllä sitä silti on kameraa heiluteltava silloin tällöin ja ehdottomasti myös kiipeilyä harrastettava. Kuvallinen anti on ollut melko vähäistä viime aikoina. Tällä kertaa laitan tähän esille muutamia keväisiä kukkia. Ja kangasperhonen.