sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuskuikkia

Juhannus hurahti mökillä oleillen ja siinä sivussa tuli otettua muutamia kuvia mökkijärvellä majaa pitävistä kuikista.  Kuikkia näkyi tällä kertaa 7 kappaletta. Ne osaavat kyllä kiertää kameramiehen yleensä riittävän kaukaa, ettei ole pelkoa hyvistä lähikuvista. Mahtaako nämä olla jotain ylivuotisia poikasia tai muuten vain nuoria yksilöitä, jotka eivät vielä pesi. Päivän pitkät ne kiertelevät pitkin järveä ryhmässä ja sukeltelevat ruokaa hakemassa. Tuskin nämä nyt vielä tämän kesän poikasia ovat?

Juhannusviiri salossa 

Kuikka

Kuikka

Nokimittari 

Aiemmin juhannusviikolla käytiin Mikan kanssa kuvailemassa siellä täällä, alunperin ritariperhosjahdissa. Niitä ei enää näkynyt ja parhaat kuvat irtosivat Kirrinsannan tytönkorennoista. Erityisesti Mika sai ihan älyttömän hienon otoksen (löytyy Mikan sivuilta). Tässä omia yritelmiä.





Lajeja en nyt osaa näille ihan suoraan kertoa, pahoitteluni. Samalla reissulla eteen sattui pulu. Oli siitäkin kuva otettava.

Kesykyyhky

Tuttavallinen vihervarpunen

Metsäpapurikko tai tummapapurikko

Sain maistaa muutaman kuvan verran Nikonin FF-runkoa sekä vakaajamakroa. Kyllä on hieno yhdistelmä. Se etsimen koko ja kirkkaus on maukasta verrattuna omaan croppirunkoon. Seuraavassa pari kuvaa ko. laitteella.


maanantai 20. kesäkuuta 2011

Makro-harjoittelua

Tuli viikonloppuna sentään vähän muutakin kuvattua, kuin pelkkiä ritareita. Tässä muutama pala.

Iltavalot järvellä

Kimalaiskuoriainen

Hyppyhämähäkki

Muurahainen

Vesimittari

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Lisää ritaria

Tää on nyt tätä, kun niin harvoin pääsee noin komeaa otusta kuvaamaan. Perjantaina paisteli aurinko ja aamupäivällä havaitsin kaksi eri yksilöä muutaman kymmenen metrin säteellä. Toinen oli mieltynyt syreenin kukintoihin ja toinen näihin keltaisiin luonnonkukkiin, joiden nimeä en nyt juuri tiedä. Perhoset viihtyivät puoleen päivään saakka paikalla, ja yritin siinä sitten tehdä parhaani kameran kera. Tässä jokusia yrityksiä. Kuvat on otettu 300mm telellä, 150mm makrolla ja 17-40mm laajiszoomilla. Toinen yksilö on menettänyt jossain vaiheessa elämäänsä toisen kannuksensa, toisella molemmat kannukset ovat vielä matkassa mukana. Lentokuvaustakin yritin, mutta melkolailla laihoin tuloksin.









Puolen päivän jälkeen en enää nähnyt kumpaakaan, mihin lie hävisivät. Myöhemmin iltapäivällä meni aurinkokin jo pilveen, joten en käynyt katsomassa enää. Tuskin olisivat siinä enää pyörineet.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ritari helteissä

Ensi alkuun laitan kuvan pilvestä, jonka otin kesken auringonottoni takapihalta. Auringon eteen tuli kuin varkain vaalea pilven hattara, jonka läpi ja ohi auringon valo siivilöityi upeasti.

Harvinainen hetki tällä viikolla, pilvi auringon edessä


Tänä kesänä on paljon ritariperhosia liikkeellä. Ritarihan Suomen suurin päiväperhonen ja varmasti huomiota herättävä ilmestys, jos sellainen eteen sattuu. Olen saanut kuvattua ritaria vuosia sitten, mutta viime vuosina perhonen on osannut kiertää kaukaa kamerani. Muutaman olen aina nähnyt, mutta vauhtia on ollut liikaa. Vanhoja kuvia voi selailla täältä: http://mikongalleria.kuvat.fi/kuvat/Perhoset/Ritariperhoset/. Tänään tapasin yhden verrattain yhteistyöhaluisen yksilön. Se lenteli useamman kerran kuvaushollilla, muttei kyllä rauhoittunut laisinkaan. Silloinkin kun se pysähtyi kukille, teki se koko ajan siivillään liikkettä levottamana. Siipien ollessa alati liikkeessä, ei auttanut muu kuin pitää nappi pohjassa ja toivoa, että jokin ruutu olisi osunut jotenkin kohdalleen. Lisäksi perhonen vaihtoi jatkuvasti paikkaa, joten kuumana päivä meinasi tulla välillä oikein hiki.

Ritariperhonen

Ritariperhonen

Ritariperhonen
Myös sudenkorennot ovat heränneet tähän kesään ja lentelevät ahkerasti pikkuötököitä etsien. Mitään maata järisyttävää ei kennolle siltä saralta jäänyt, mutta laitetaan nyt pari kuvaa tänne nähtäväksi. Lajeista en uskalla lähteä sanomaan juuta enkä jaata.

Ateriointia
Lisää kuvateksti
Jokin miellyttää tässä omaa silmää, vaikkei korennossa juuri terävää aluetta olekaan. Ehkä juurikin se.

Joka puutarhurin lempikasvi voikukka on kukintonsa päättänyt ja seuraavaksi se lähettää laskuvarjonsa etsimään uusia alueita vallattavaksi.  Väittäisin jopa, että kyseinen kasvi on nyt juuri valokuvauksellisimmillaan.





sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Makrokausi auki

Helatorstain ja viikonlopun aikana sain viimein makroilukauden oikein toden teolla auki. Kaikenmaailman ötökkää alkaa olla jo ilmassa ja tottakai niiden saalistajia myös. Seuraavissa kahdessa kuvassa esiintyy jokin siivekäs, mutta yhtään en tiedä mikä. Se oli itsepintaisesti kiinnittynyt kukkaan erikoisella tavalla. En oikeastaan edes tiedä millä raajalla, mutta näyttäisi pitävän kiinni lähinnä suullaan.

Tuntemattomaksi jäänyt siivekäs

Samainen kaveri ylhäältäpäin

Kukkahämähäkit ovat myöskin heränneet tähän kesään, ja niitä tulikin nähtyä useampi yksilö eri kukilla. Ne ovat siitä hauskoja otuksia, että mukautuvat kotikukkansa väriin. Ainakin, jos se on keltainen. Lisäksi usein näkee valkoisia kukkahämähäkkejä. Ne odottelevat kärsivällisesti pahaa aavistamatonta pörriäistä tai perhosta kukkasellaan, ja iskevät hanakkaasti kiinni sellaisen laskeuduttua, eivätkä kaihda isompaakaan saalista.

Tämä yksilö osasi saalistaa, tällä kertaa kukkakärpänen jäänyt kynsiin

Keltaisilta kukilta löytää usein kukkahämähäkkejä

Tämä vajaakasvuinen rantahämähäkkikin odotteli kukalla saalista

Violetilla kukalla odotteli valkoinen kukkahämis. Tämä on yleisin saalistusasento.

Rapuhämähäkki(?) viihtyy myös voikukalla

Kimalaiset ovat tärkeitä kasvien pölytyksen kannalta. Tässä näkyy syy.