maanantai 23. toukokuuta 2011
Mustakurkku-uikku
Tämänkertaisessa postauksessa esiintyy pesimälammellaan kelluskeleva mustakurkku-uikkupari. Erikoisen ja komean näköinen lintu kyseessä.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Utön kuvia
Tässä vielä Utön reissun kuvia elukoiden muodossa. Kuten sanottu, homma meni lähinnä ohi lentävien lintujen kuvailemiseksi.
Punarinta majapaikan ikkunan lävitse |
Leppälintu laiturilla |
Tylli rantakivillä |
Haahkanaaraalla riittää vientiä |
Lapasorsan päivän ruokalista |
Tukkakoskelo |
Pilkkasiipi |
Punajalkaviklolla on hiki |
Haahkat lentelivät etelärannan ohitse |
Tuo pieni piste kuvassa on kivitasku |
Niskannyrjäyttäjät |
Puoli tuntia ennen laivan lähtöä nähtiin rantakalliolla kiemurteleva rantakäärme. Sillä oli suussaan ihan tolkuttoman suuri rupikonna. Vaikka konna oli iso, oli käärmeellä selvä aikomus nielaista ateriansa. Se heitteli saalista eri puolille, välillä vetäen sitä taaksepäin, ja välillä taas työntäen maata pitkin eteenpäin. Harmittavaa, ettei ehditty jäämään katselemaan näytöstä loppuun asti, koska laiva oli jo lähdössä. Jäi tilanteesta sentään jonkinlaiset dokumentit talteen.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Utö
Kävimme poikaen kanssa viime viikonloppuna Utö:ssä katselemassa ulkosaaristo kevättä. Yksikään meistä ei ollut ennen käynyt paikanpäällä, joten tiedossa oli opettelureissu tälle Suomen eteläisimmälle asutulle saarelle. Lähdimme perjantaina ajelemaan hyvissä ajoin Porista kohti Nauvon Pärnäisiä, josta yhteysalus M/S Eivorin oli määrä lähteä 18:15 kohti Utö:tä. Merimatka kestää aikataulun mukaan neljästä viiteen tuntia ja matkan varrella käväistään muutamassa saaressa pysähtymässä. Yhteisaluksella matkustaminen on ilmaista, joka on jokseenkin harvinaista nykymaailmassa. Yleensä on tottunut siihen, että kaikesta saa maksaa. Laivalta löytyy kahvila, josta saa myös ruokaa vatsantäytteeksi. M/S Eivorin aikataulut löytyvät netistä osoitteesta http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/varsinaissuomenely/Saaristoliikenne/Sivut/Utonreitti_Eivor.aspx.
Olimme varanneet paikanpäältä majoituksen ennakkoon saaressa asuvalta oppaalta Hanna Kovaselta. Hän pitää opasretkien lisäksi Hannas Horisont -nimistä majoituspalvelua saarella. Majoitukseen kuului aamupala, jonka saimme nauttia Hannan vanhempien luona. Lisäksi lauantaina söimme maittavaa lounasta Hannan kahvilalla. Järjestelyt toimivat hyvin ja voin suositella Hannas Horisont:ia kaikille Utö:ssä käyville.
Saarella oli jännä huomata, kuinka leppoisaa meno pienessä saaristolaiskylässä voi kauniina kevätpäivänä olla. Vielä on näköjään paikkoja, joissa ei tavaroita varasteta, eikä tuhota heti kun selkänsä kääntää. Saarella toimii pieni kyläkauppa ja se oli auki lauantaina pari kertaa tunnin kerrallaan, tunnin aamupäivällä ja tunnin kuuden aikaan alkuillasta. Kaupasta sai kaikkea, mitä ihminen elääkseen tarvitsee.
Utö:n ehdottomasti tunnusomaisin rakennus on vanha majakka, joka näkyy lähes kaikkialta saaresta. Saarelta löytyy muutama puolustusvoimien alue, jonne ei ole menemistä. Lisäksi pesimisaikaan rantojen läheisyydessä on paljon pesiä, joten niiden häiritsemistä tulee välttää. Varmimmin se tapahtuu kulkemalla polkuja pitkin, joita meneekin saaren eri osiin ihan rantaan saakka.
Uusi paikka on aina uusi paikka, eikä siellä yleensä osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meilläkin reissu meni enimmäkseen kiertelemiseksi eri puolilla saarta. Tästä syystä mitään erinomaisia kuvia ei matkan varrella korttiin tarttunut. Ilmakin oli turhan hieno, joten lintumuuttoakaan ei juuri näkynyt. Ensi kerralla saari on jo tutumpi ja on helpompi miettiä mahdollisia kuvauspaikkoja valmiiksi.
Auringon laskiessa saavuttiin Jurmoon |
Jurmon satama-altaassa |
Olimme varanneet paikanpäältä majoituksen ennakkoon saaressa asuvalta oppaalta Hanna Kovaselta. Hän pitää opasretkien lisäksi Hannas Horisont -nimistä majoituspalvelua saarella. Majoitukseen kuului aamupala, jonka saimme nauttia Hannan vanhempien luona. Lisäksi lauantaina söimme maittavaa lounasta Hannan kahvilalla. Järjestelyt toimivat hyvin ja voin suositella Hannas Horisont:ia kaikille Utö:ssä käyville.
Hannan kioski sijaitsee keskellä kylää |
Majapaikkamme. Edessä Mika ja takana tulee Hannu |
Näkymä ikkunastamme |
Saarella oli jännä huomata, kuinka leppoisaa meno pienessä saaristolaiskylässä voi kauniina kevätpäivänä olla. Vielä on näköjään paikkoja, joissa ei tavaroita varasteta, eikä tuhota heti kun selkänsä kääntää. Saarella toimii pieni kyläkauppa ja se oli auki lauantaina pari kertaa tunnin kerrallaan, tunnin aamupäivällä ja tunnin kuuden aikaan alkuillasta. Kaupasta sai kaikkea, mitä ihminen elääkseen tarvitsee.
Saarella asuva tuttavallinen kissa |
Aamu oli aikainen ja ilma kostea |
Utö:n ehdottomasti tunnusomaisin rakennus on vanha majakka, joka näkyy lähes kaikkialta saaresta. Saarelta löytyy muutama puolustusvoimien alue, jonne ei ole menemistä. Lisäksi pesimisaikaan rantojen läheisyydessä on paljon pesiä, joten niiden häiritsemistä tulee välttää. Varmimmin se tapahtuu kulkemalla polkuja pitkin, joita meneekin saaren eri osiin ihan rantaan saakka.
Hannu ja Mika tunti saarelle tulon jälkeen |
Oma yritykseni |
Uusi paikka on aina uusi paikka, eikä siellä yleensä osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meilläkin reissu meni enimmäkseen kiertelemiseksi eri puolilla saarta. Tästä syystä mitään erinomaisia kuvia ei matkan varrella korttiin tarttunut. Ilmakin oli turhan hieno, joten lintumuuttoakaan ei juuri näkynyt. Ensi kerralla saari on jo tutumpi ja on helpompi miettiä mahdollisia kuvauspaikkoja valmiiksi.
Meri oli ensimmäisenä yönä rasvatyyni |
Mika saaren eteläkärjessä |
Majakka näkyy lähes jokapuolelta saarta. Maasto on karua ja kivikköistä. Puita on hyvin vähän. |
Lisää kivikkoa |
Saariston maisemaa Utö:sta katsottuna |
tiistai 3. toukokuuta 2011
Teerisoitimella
Kello on yhdeksän vappuaattoiltana, kun päivää aikaisemmin hankitun festariteltan vetoketju menee kiinni ja mies kääriytyy makuupussiin odottamaan unen tuloa. Alla on on kuivahko mätäs upottavalla avonaisella suolla, toiveena on pysyä kuivana vielä aamuun asti. Ainakin mätäs tuntui kantavan vielä telttaa pystyttäessä, joten makuualustan alle levitetty kevytpeite tuntui jopa liioittelulta. Aamun herätys tulee olemaan aikainen, kello viritettynä soittamaan 3:30 ja tavoitteena saada kuvatuksi edes vähäsen teeriä soitimella. Paikalla on havaittu aiemmin useita teerikukkoja, ja itsekin näimme suon reunaan saapuessamme niiden lähtevän lentoon keskeltä suota. Toivoa siis oli.
Soitimen keskustaa on vaikea tietää tarkkaan, koska se voi vaihdella vähän aamusta toiseen. Telttaa pystyttäessä on pakko vain toivoa, että teeret tulevat sopivalle etäisyydelle piilosta. Aamulla ei enää voi asemapaikkaa lähteä siirtämään.
Yö oli sopivan viileä, aamuyöstä pakkasta oli -3 astetta. 13 euron teltan pakkasenpitävyys ei ole kovin hääppöinen, varsinkaan kun teltan toiseen päähän oli valmiiksi saksittu reippaan kokoinen tähystys/kuvausaukko. Peitin aukon yöksi Ikean muovikassilla, jottei tuuli pääsisi ihan suoraan sisään puhaltamaan. Onneksi makuupussi oli lämmin, eikä yöllä tullut vilu. Kylmän tunsi ainoastaan naamassa. Öisen suon äänimaailma on varsin mielenkiintoinen, varsinkin vaivihkaa suolle laskeutuneiden kurkien huuto oli sykähdyttävää. Varsinkin, kun se alkoi täysillä, ja ihan totaalisen odottamatta.
Katkonainen uni loppui totaalisesti minuuttia ennen kellon soittoa, kun teeret pölähtivät paikalle kovan pulputuksen kera. Ulkona oli vielä aivan liian pimeää kuvaamiseen, joten en edes ottanut kameraani vielä esille. Jokusen minuutin kuluttua linnut poistuivat takaisin suon reunalle, jolloin naapuriteltasta taisi kuulua jotain seuraavan kaltaista "no, se oli siinä sitten". Pulputuksen hiljennyttyä taisin torkahtaa vielä toviksi jos toiseksi jonkinlaiseen horrokseen. Onneksi teerikukot tulivat sentään vielä takaisin noin viiden aikaan. Tällöin alkoi valokin jo jotenkuten riittämään kuvaamiselle. Yritin tihrustaa silmät ristissä tekemästäni kuvausluukusta teerien olinpaikkaa, mutta ne olivat sopivasti sivussa, enkä nähnyt niitä laisinkaan. Ei muutakuin puukko käteen, ja uutta reikää leikkaamaan teltan sivuseinään.
Aurinko ei ollut vielä noussut, joten suljinajat venyivät vielä kohtalaisen pitkiksi. Suurimmat tappelut käytiin jo tällöin, eikä niistä irronnut itselle mitään kovin hyvää kuvaa. Auringon noustessa alkoi maisemaan piirtyä kylmän ja kuulaan aamun tarjoamia kivan sävyisiä värejä.
Teeret eivät harmillisesti tulleet aivan niin lähelle, kun ennakkotoiveissamme odottelimme. Onneksi sentään aamu oli hienon näköinen, joten kauempaakin ottettuihin kuviin sai vähän eloa. Kokeilin ruuvata kameraan laajakulman kiinni ja katsoa saisiko sillä mitään aiheesta irti. Aurinko oli jo lämmittänyt sen verran telttaa, että kosteus oli noussut ilmaan. Työntäessäni objektiivin kuvausluukusta ulos, veti se samantien aivan huuruun. Tässä tulos:
Pari tuntia sai kuvata kohtalaisissa valoissa soidintavia teeriä, kunnes ne lopettivat ja poistuivat kavereina takavasemmalle. Viimeisen kuvan olen ottanut kameran kellon mukaan vähän seitsemän jälkeen. Vaikka kuvat ovat selkeästi parempia, kuin aikaisemmat teerikuvani, niin nälkä kasvaa syödessä. Tappelukuviin en ollut ihan tyytyväinen, olisi tarvinnut keskittyä enemmän niihin. Mutta hyvä että jää parantamisen varaa tulevaisuudelle.
Muiden retkiläisten tarinoita voi lukaista Janin ja Mikan blogeista (linkit löytyvät sivun oikeasta reunasta), sekä PLY:n blogista (http://satakunnanlinnut.blogspot.com). Kiitokset Kari Leolle opastuksesta ja vieraanvaraisuudesta.
Minun yksiöni, taustalla Jani |
Yö oli sopivan viileä, aamuyöstä pakkasta oli -3 astetta. 13 euron teltan pakkasenpitävyys ei ole kovin hääppöinen, varsinkaan kun teltan toiseen päähän oli valmiiksi saksittu reippaan kokoinen tähystys/kuvausaukko. Peitin aukon yöksi Ikean muovikassilla, jottei tuuli pääsisi ihan suoraan sisään puhaltamaan. Onneksi makuupussi oli lämmin, eikä yöllä tullut vilu. Kylmän tunsi ainoastaan naamassa. Öisen suon äänimaailma on varsin mielenkiintoinen, varsinkin vaivihkaa suolle laskeutuneiden kurkien huuto oli sykähdyttävää. Varsinkin, kun se alkoi täysillä, ja ihan totaalisen odottamatta.
Katkonainen uni loppui totaalisesti minuuttia ennen kellon soittoa, kun teeret pölähtivät paikalle kovan pulputuksen kera. Ulkona oli vielä aivan liian pimeää kuvaamiseen, joten en edes ottanut kameraani vielä esille. Jokusen minuutin kuluttua linnut poistuivat takaisin suon reunalle, jolloin naapuriteltasta taisi kuulua jotain seuraavan kaltaista "no, se oli siinä sitten". Pulputuksen hiljennyttyä taisin torkahtaa vielä toviksi jos toiseksi jonkinlaiseen horrokseen. Onneksi teerikukot tulivat sentään vielä takaisin noin viiden aikaan. Tällöin alkoi valokin jo jotenkuten riittämään kuvaamiselle. Yritin tihrustaa silmät ristissä tekemästäni kuvausluukusta teerien olinpaikkaa, mutta ne olivat sopivasti sivussa, enkä nähnyt niitä laisinkaan. Ei muutakuin puukko käteen, ja uutta reikää leikkaamaan teltan sivuseinään.
Aurinko ei ollut vielä noussut, joten suljinajat venyivät vielä kohtalaisen pitkiksi. Suurimmat tappelut käytiin jo tällöin, eikä niistä irronnut itselle mitään kovin hyvää kuvaa. Auringon noustessa alkoi maisemaan piirtyä kylmän ja kuulaan aamun tarjoamia kivan sävyisiä värejä.
Aamun kajo |
Naarasteeri mittailee kriittisen näköisesti kosioehdokasta |
Ylväs kukko omalla kummullaan |
Höyrypäät valmiina taistoon |
Pakkanen nosti kivat höyryt kukkojen hengityksestä |
Teeret eivät harmillisesti tulleet aivan niin lähelle, kun ennakkotoiveissamme odottelimme. Onneksi sentään aamu oli hienon näköinen, joten kauempaakin ottettuihin kuviin sai vähän eloa. Kokeilin ruuvata kameraan laajakulman kiinni ja katsoa saisiko sillä mitään aiheesta irti. Aurinko oli jo lämmittänyt sen verran telttaa, että kosteus oli noussut ilmaan. Työntäessäni objektiivin kuvausluukusta ulos, veti se samantien aivan huuruun. Tässä tulos:
10mm ja linssit huurussa |
Paikalla oli kaikenkaikkiaan yli 20 teerikukkoa |
Kalalokki ihmetteli toisten kohellusta |
Muiden retkiläisten tarinoita voi lukaista Janin ja Mikan blogeista (linkit löytyvät sivun oikeasta reunasta), sekä PLY:n blogista (http://satakunnanlinnut.blogspot.com). Kiitokset Kari Leolle opastuksesta ja vieraanvaraisuudesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)