maanantai 28. kesäkuuta 2010

Makroilua käännetyllä objektiivilla

Viime viikolla posti toi kääntörenkaan sopivasti uuteen kotiin ennen juhannusta. Juhannuksen aikaan oli hyvä ottaa ensimmäisiä askelia tämän hankalan valokuvauksen lajin tiellä. Kääntörenkaassa on siis toisella puolella runkoon sopiva uritus ja toisella puolen suodinkierteelle sopiva kierre. Oma kääntörenkaani on 77 millin kierteellä, sillä omaan Canonin 17-40 ja Sigman 10-20 laajikset. Hommahan menee niin, että mitä laajempi lasi käännetään ympäri, sitä suurempi suurennos saadaan aikaan ja sitä hankalammaksi kuvaaminen menee. Ensinnäkin aina makroilussa esiintyvä valon riittävyyden ja syvyysterävyyden laajuuden dilemma kasvaa taas uusiin ulottuvuuksiin. Toisaalta kohteetkin pienenevät aika roimasti, joten millin osien suuruinen syvyysterävyys ei aina ole ongelma. Usein kylläkin. Etsimestä ei nää juuri mitään, kun se vetää niin tummaksi. Tämä johtuu siitä että objektiivin aukko pitää esiasettaa ensin kohdalleen, ja irroittaa sitten vasta kamerasta ja kääntää kääntörenkaan avulla toisin päin. Tämä tapahtuu niin että valitaan jossain kuvausmoodissa haluttu aukko (nämä kuvat aukolla 11), jonka jälkeen painetaan aukon esikatselunappia (vai millä nimellä sitä nyt puhutellaankin) ja kierretään samalla obiska pois rungosta. Näin valittu aukko jää voimaan. Toinen asia on, että tässä hommassa jos jossain näkyy kaikki kennon pinnalla olevat roskat, ja melkoinen jauheliha siellä näyttää minullakin olevan. Poistelin suurimman osan pilkuista muutamasta kuvasta, mutta tuosta viimeisestä en jaksanut enää kaivella niitä pois. Jääköön se muistuttamaan pesun tarpeesta. Laitan tästä ensimmäisen viikonlopun harjoittelun tuloksia hämiksien osalta esille.

17-40 zoomin asentoa en pysty muistamaan mutta luultavasti lähellä 17mm, luonnonvalolla

17-40 ja luonnonvalo

17-40 ja käsisalama

samoin kuin edellä

Noin 10mm polttovälillä otettu versio. Ja kennon roskat melko hyvin esillä

Vertailun vuoksi kolmessa keskimmäisessä kuvassa esiintyvä hämy Sigman 150 makron suurimmalla suurennoksella (1:1). Myös tuo edellä oleva 10 millillä otettu on samanlainen hämy, tosin eri kukalla.

Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua. Vielä kun ei ole mahdollisuutta hankkia MP-E 65:sta, täytyy harrastaa näillä köyhän miehen kepulikonsteilla, mutta hauskaahan tämä on. Ja kenno pitää todellakin imuroida jossain vaiheessa pikapuoliin.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Sisiliskoja ja pörhösiä

Vielä muutama kuvatus viikontakaiselta mökkireissulta.

Susihämähäkki

Sisilisko

Sama kaveri lähempää

Ja toiselta poskelta

Pieniin päin

Vuorikiipeilijä

Pursuhopeatäplän silmä

Saraikkoniittyperhonen


sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Tavallisia lintuja Siikaisista

Mökkireissun satoa lintujen osalta, myöhemmin kait vielä jotain muutakin. Ajatus oli alunperin mennä aamuyöstä kuikkaa kuvailemaan, mutta neljän aikaa herätyskellon soidessa ei ilma oikein olisi ollut suotuisa kuvauksiin nähden, joten laitoin tunnin lisää uniaikaa kelloon. Viideltä sama meno jatkui ja lättänää tuulista keliä oli tarjolla, taas tunti lisää unta. Kuudelta päätin jättää kuikka-aamun johonkin toiseen reissuun. Kuikkia sentään järvellä oli, illalla olin nähnyt 11 yksilöä polskimassa porukalla. Soutelin saunasta niitä hieman moikkaamaankin, mutta eivät ne oikein olleet juttutuulella. Muutaman kerran sateisena iltana intoutuivat kuikkaamaan.

Kirjosieppo pesii rannan tuntumassa olevassa pöntössä



Pajulintu on tehnyt pesänsä lähes samoille perustuksille, tosin kiven päälle kanervikon sekaan


Sateisena päivänä löytyi jos jonkinnäköistä toukkaa poikasille mahantäytteeksi


Linnuilla on tapana mennä aina samaa reittiä pesälleen, joten tietyt oksat on hyvin ahkerassa käytössä


Vielä yksi kuva Suomen yleisimmästä lintulajista


Harmaasieppo uurastaa sateessa ja paisteessa, minkäs teet kun jälkikasvu vaatii


Naurulokki suoritti ylilennon


Kalalokkien torikokous


Toisilla riittää puolustettavaa..


..Golfpalloistaan


..Toisilla taas on aikaa päivänokosille




Kuikankuvaus-projekti siirtyi taas eteenpäin, josko sitten seuraavalla kerralla.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Tiistai-Boulderia Noormarkussa ja yleisökiipeilyä Kaanaan vesitornilla

Eilen tiistaina käväistiin iltasella Antin, Ronin ja Petrin kanssa katsastamassa Noormarkun siirtolohkareita. Päädyttiin ahertamaan muutama tunti yhden ja ainoan kiven kimpussa. Alkuun kivi tuntui taas melkoisen terävänkarhealta ja kipuraja ylittyi muutamassa "taas kerran niin simppelissä lämppärireitissä". Noh, sekvenssit oli taas alkuun kadoksissa ja otteetkin enemmän tai vähemmän hukassa. Alkuihmettelyn jälkeen alkoi sentään joinkuin luistamaan ja suurin osa reiteistä taipui muutaman pyristelyn jälkeen. Noormarkun kivistä tämä kyseinen kaveri on ehkä paikaltaan parhainta, kun ympärillä ei ole aivan niin totutun synkkää metsää ja puskaa. Pieni tuulenvire pitää toisinaan hyttysetkin loitommalla mukavasti. Reittejä kivellä on enemmän mitä yhden sormen käsistä on laskettavissa, tai jotain. Otteet ovat hyviä ja teräviä/karheita, joten pitoa piisaa ihan omiin tarpeisiin.


Jalkakikkailua

Roni toppailee samaa reittiä


Antti ja ilmeellä poikkarille

Rentouttava jalkojen fiksaus käynnissä


Minä samoilla paikkeilla


Ja eteenpäin


Lähdössä kuuluu aina vääntää kasvot jotenkin väärinpäin, ihan sama miten, kunhan ei ole naama peruslukemilla


Epävakaiden ilmojen ja muiden yhtä hyvien tekosyiden takia on viimeaikainen ulkoboulderi jäänyt liian vähäiselle, joten tuntuihan tuo lohkareiden halailu taas parhaudelta. Köysittelykin on jäänyt ihan pulttiseinien varaan, kun Pirunvuorikin on kiipeilykiellossa eikä lähikaltsuilla saati pidemmällä olevilla ole tullut käytyä. Kaanaan vesitornilla pidetään nyt kesällä yleisövuoroa torstaisin 18-20, joten siinä lomassa on päässyt itsekin loikkimaan hieman pidempää siivua pystysuoraan. Tornin kylkeen on pultattu otteita niin, että kaiken kaikkiaan on mahdollista kiivetä noin 40 metriin asti. Yläköysiankkuri sijaitsee kuitenkin jossain 25 metrin paikkeilla, mutta onhan tuokin jo ihan riittävän korkea saamaan käsivarret makarooniksi muutamalla kierroksella.

 Pisan kalteva torni, eiku...

Onhan se oikiasti ainakin melko suorassa

Juu, sisätöissä saa oivallisen rusketuksen aikaan..


Jos vähäänkään laji kiinnostaa, tule ihmeessä kokeilemaan yleisövuorolle. Riittää kun kesätorstaisin paukahdat paikalle, niin pääset köyden jatkeena seinälle.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Joutsenpari

Nyt kun viimeaikoina ei ole tullut kovin paljoa uutta kuvamatskua, laitan tähän sarjan huhtikuisena iltana Kallosta otetuista joutsenkuvista. Joutsenparin onnea yritti ensin järkyttää yksinäinen poikamies, mutta ukko ajoi kovan siipien paukutuksen säestyksellä uhittelijan tiehensä. Minä en ihan tuohon tilanteeseen ehtinyt, mutta muutama vajaavainen kuva siitäkin.











Kun uhka saatiin hätistettyä tiehensä, jatkoi joutsenukko päättäväistä tepastelua kohti läheistä sula-aluetta. Meri oli Kallon edustalla suurimmaksi osaksi jo auki, mutta rannan kivet pitivät vielä tiukasti jääpeitteestään kiinni. Kivien väliin pakkautui komean näköisiä jäävuoria mereltä tulevien jäälauttojen ansiosta. Keskeltä löytyi sula-aluea, jossa kyseinen joutsenpari tykkäsi viettää aikaansa. Hetken aikaa herra joutsen joutuu odottelemaan puolisoaan lätäkössä yksin, mutta jo heti kohta puoleen sai hän myös rouvan vierelleen.
















Joutsenet ruokailivat rauhallisesti pitkän aikaa, eivätkä häiriintyneet rannalla makaavasta kuvaajasta laisinkaan. Jonkin aikaa kuvasin niitä vielä ennen kuin jätin ne valmistautumaan rauhallisesti yöpuulle.










Tällaista tällä kertaa. Kuvia tuli aika paljon, mutten osannut oikein jättää mitään pois. Ehkä ensi kerralla jo vähän kesäisempää kuvaa.