Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiipeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiipeily. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Boulderia Noormarkussa

Tänään tuli muutama tunti tahkottua kiikkua Noormarkun metsissä. Jopas taas hankalalta, mutta tulihan nyt ainakin ruokittua taas hyttyspopulaatiota. Itse suorituksista ei paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa..

Petri vääntää Hirsipuulintua


Tuli sitä itsekin koitettua, huonolla menestyksellä
Kivi jäi myhäilemään omalle paikalle ilman selätystä

lauantai 7. tammikuuta 2012

Talviurheilua

Käytiin poikien kanssa Kokemäellä hakemassa viimein loputkin otteet Pitkisleirin jäljiltä pois. Olisihan tämänkin voinut tehdä joskus aiemminkin kuin tammikuun pikkupakkasessa ja viileässä viimassa. Pääasia silti, että saatiin vihdoin kaikki otteet kotiutettua. Saa noista nyt ainakin muutaman reitin lisää seuran Cavelle.

Kamat niskaan

Joel lähtee virittelemään ylös köysiä

Edellisen päivän lumisade antoi pienen lisämausteen hommalle

Märkä lumi ja yöllinen pakkanen olivat liimanneet otteet varsin tiukkaan seinälle

Alue oli kärsinyt varsin näkyviä vahinkoja Tapanin päivän myrskyssä, mutta onneksi ei seinän päälle ollut kaatunut yhtään puuta


Lisää kuvia löytyy täältä: http://mikongalleria.kuvat.fi/kuvat/Harrasteet/ccPori/

maanantai 2. elokuuta 2010

Kesäkiireitä

Heinäkuu oli ja meni ja siitä onkin hetki aikaa, kun viimeksi olen tänne raapustanut jotain. Kesällä on aina kiire. Tekemistä on niin paljon, että hyvä kun kerkeää välissä nukkua. Harrasteissa menee aikaa, mökillä tulee usein käytyä ja muutenkin on koko ajan menossa jossain. Kuviakin on tullut viime aikoina aika hyvin, kuka niitä vaan kerkeisi käsittelemään.

Heinäkuun puolen välin paikkeilla tuli käytyä kiikkumassa Ahvenanmaalla kolme päivää. Yllättäen silloinkin oli kuuma, joten ihmetekoihin ei yllättäen kyetty. Reissusta löytyy muutama foto Joelin blogista.

Teaseri Joelin bloggaukseen.

Kiitos Rinteen Hannun, on minulla nyt käytössä testattavana Canonin The makro-objektiivi, MP-E 65. Vain ja ainoastaan makrokuvaukseen suunniteltu linssi tuottaa parhaimmillaan viisin kertaisen suurennossuhteen kohteen ja kennon välille. Normaalimakroissahan tuo suhde maksimissaan 1:1. MP-E alkaa tuosta 1:1 suhteesta ja kasvattaa suurennossuhdetta aina tuonne viiteen asti. Lasi ei sisällä mitään tarkennukseen liittyvää rengasta, vaan tarkennus hoidetaan liikuttamalla kameraa edestakaisin kunnes kohde näkyy etsimessä tarkkana. Se tapahtuu 1:1 suhteella kun objektiivin etureunan ja kohteen välillä on noin 10cm etäisyyttä, 5:1 suhteella taasen sitä on enää nelisen senttiä. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että lähelle on päästävä.

Eikä se vaikeus siihen lopu, että saa kohteen join kuin näkyviin etsimessä. Syvyysterävyys (DOF, Depth of Field) on minimaalinen noilla suurennoksilla. Pienimmällä suurennoksella ja pienimmällä mahdollisella aukolla (suurennos 1:1 ja aukko f/16) lasi antaa syvyysterävyyttä huimat 2,24mm (siis milliä) tarkoittaen, että syvyyssuunnassa tarkennusetäisyyden etupuolella ja takapuolella on yhteensä tuo 2,24 millin terävä alue. Sekä suurennussuhdettä että aukko suurentamalla syvyysterävyys vain pienenee tuosta. Pahimmillaan (suurennos 5:1 ja aukko f/2.8) DOF on 0,048 milliä!!!! Suurimmalla suurennoksella ei saa parhaimmillaankaan kuin 0,296 milliä DOF:ia.

Lyhyeen syvyysterävyyteen, kun lisätään vielä enenevä valon tarve, on homma aika lailla naputeltu (salama lähes pakollinen varuste). Hankalaa on. Mutta siinä juuri piilee tuo viehätys tähän hommaan. Ja tietenkin lisäksi kun pääsee taas uuteen sfääriin ja maailmaan kameran kanssa. No mitä MP-E:llä saa aikaiseksi. Olen ehkä väärä kaveri vastaamaan ja näyttämään, kunnen ole vielä kovin mairittelevia tuloksia saanut aikaan. Isot pojat saa tämän kanssa todella vakuuttavaa jälkeä aikaan. Tässä kuitenkin vähän omaa yritelmää.

Pieni kärpänen isolla kukalla

Kuoriutuneen sudenkorennon jämät koivun rungolla

Täplätupsukkaan toukka

Pieni sisiliskon poikanen minun kämmenelläni (1:1)

Sama lisko (noin 3:1)

Edelleen sama (noin 3:1)

Ja vielä pikkuinen (muistaakseni noin 5:1)

Tässä vielä vertailun vuoksi laajiksella otettu kuva samasta sissarista, ei ollut iso ei

Jonkin sortin yöperho

Ei taida kuitenkaan passikuvan kriteerit ihan täyttyä

Tämän kanssa harjoittelu on raskasta mutta mukavaa puuhaa. Voi tulla vielä kalliiksi tämä kokeileminen. Loppuun vielä pari perhoskuvaa maltillisemmalla suurennoksella.

Loistokultasiipi, naaras

Neitoperhonen

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Tiistai-Boulderia Noormarkussa ja yleisökiipeilyä Kaanaan vesitornilla

Eilen tiistaina käväistiin iltasella Antin, Ronin ja Petrin kanssa katsastamassa Noormarkun siirtolohkareita. Päädyttiin ahertamaan muutama tunti yhden ja ainoan kiven kimpussa. Alkuun kivi tuntui taas melkoisen terävänkarhealta ja kipuraja ylittyi muutamassa "taas kerran niin simppelissä lämppärireitissä". Noh, sekvenssit oli taas alkuun kadoksissa ja otteetkin enemmän tai vähemmän hukassa. Alkuihmettelyn jälkeen alkoi sentään joinkuin luistamaan ja suurin osa reiteistä taipui muutaman pyristelyn jälkeen. Noormarkun kivistä tämä kyseinen kaveri on ehkä paikaltaan parhainta, kun ympärillä ei ole aivan niin totutun synkkää metsää ja puskaa. Pieni tuulenvire pitää toisinaan hyttysetkin loitommalla mukavasti. Reittejä kivellä on enemmän mitä yhden sormen käsistä on laskettavissa, tai jotain. Otteet ovat hyviä ja teräviä/karheita, joten pitoa piisaa ihan omiin tarpeisiin.


Jalkakikkailua

Roni toppailee samaa reittiä


Antti ja ilmeellä poikkarille

Rentouttava jalkojen fiksaus käynnissä


Minä samoilla paikkeilla


Ja eteenpäin


Lähdössä kuuluu aina vääntää kasvot jotenkin väärinpäin, ihan sama miten, kunhan ei ole naama peruslukemilla


Epävakaiden ilmojen ja muiden yhtä hyvien tekosyiden takia on viimeaikainen ulkoboulderi jäänyt liian vähäiselle, joten tuntuihan tuo lohkareiden halailu taas parhaudelta. Köysittelykin on jäänyt ihan pulttiseinien varaan, kun Pirunvuorikin on kiipeilykiellossa eikä lähikaltsuilla saati pidemmällä olevilla ole tullut käytyä. Kaanaan vesitornilla pidetään nyt kesällä yleisövuoroa torstaisin 18-20, joten siinä lomassa on päässyt itsekin loikkimaan hieman pidempää siivua pystysuoraan. Tornin kylkeen on pultattu otteita niin, että kaiken kaikkiaan on mahdollista kiivetä noin 40 metriin asti. Yläköysiankkuri sijaitsee kuitenkin jossain 25 metrin paikkeilla, mutta onhan tuokin jo ihan riittävän korkea saamaan käsivarret makarooniksi muutamalla kierroksella.

 Pisan kalteva torni, eiku...

Onhan se oikiasti ainakin melko suorassa

Juu, sisätöissä saa oivallisen rusketuksen aikaan..


Jos vähäänkään laji kiinnostaa, tule ihmeessä kokeilemaan yleisövuorolle. Riittää kun kesätorstaisin paukahdat paikalle, niin pääset köyden jatkeena seinälle.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Säkylän Pirunvuorella

Tämä viikko on mennyt aika pitkälti kiipeilyn merkeissä. Keskiviikkona käytiin Antin ja Joelin kanssa Säkylän pirunvuorella iltasella töiden jälkeen käpistelemässä paikallista kukkulanreunaa. Osa kalliosta oli vielä hieman kosteaa tai märkää, mutta päästiin sitä sentään kuivallekin reitille. Ensimmäistä kertaa kyseisellä kalliolla käytiin viime viikon perjantaina hieman vahingossa läpimärän Eurajoen reissun tuoksinnassa. Tiistai ja torstai menivät cavella "runsaslukuisen" yleisökiipeilyn merkeissä. Varsinkin torstaina yksinollessa homma meni todelliseksi hikiurheiluksi, kun kestävyyspainotteisesti ruuvasi ympäri seinää. Edellisten pohjalta oli hyvä ponnistaa lauantaina taas Säkylään päiväksi kiikkumaan. Tällä kertaa Markon ja Petrin kanssa. Sää oli mitä mainioin ja lämpöä riitti ihan omiin tarpeisiin. Onneksi aurinko ei päässyt porottamaan ihan suoraan kalliolle, joten homma oli melkoisen mukavaa. Köydet viriteltiin neljälle reitille, joita yriteltiin milloin paremmalla lopputuloksella, milloin vähän heikommalla. Pääasia oli että oli mukavaa. Kaikki toppasivat reittejä, eikä tuo Markon parivuotinen taukokaan tuntunut haittavaan. Into oli kaikilla ainakin kova. Ja kyllähän se köysikiipeily maistui taas ihan makoisalta. Viime vuonna köysien kanssa pelaaminen jäi aika vähäiselle boulderin varjossa, mutta tänä vuonna on jo useamman kerran tullut köysikalliolla piipahdettua.




Petri Äiti päästä mut kiipeemään! -nimisellä reitillä




Marko samaisella reitillä




Petri ja Savuvana


Kenkä


Savuvanan alkusentit tuottivat aluksi kummallista tuskaa. Petri opastaa allekirjoittanutta




No kyllähän se siitä kun alkuun pääsi


Minä Mustalla enkelillä. Topo sanoo tästä, jotakuinkin niin että jos alkaa pelottaa, hyppää viereiseen koivuun




Petri samaisella reitillä


Marko varmistelee Petriä




Vaihdoin kuvien kokoa hieman suuremmaksi, eli siis kuvaa saa klikkaamalla isommaksi.