Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleinen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Venekeikka Varsinais-Suomeen

Keskiviikkona heti töiden jälkeen lähdettiin Joelin ja Mikaelin kanssa veneellä kohteena aluksi Uusikaupunki. Tiedossa oli aurinkoinen venereissu Varsinais-Suomen saaristoon, olihan säätiedotus luvannut parhaita mahdollisia kelejä seuraaville päiville. Matkaan päästiin kuuden ja seiskan välillä ja Ukiin saavuttiin hyvissä ajoin parin tunnin ajon päätteeksi. Makasiineilla syötiin kevyt iltapala ja mietiskeltiin mihin suunnattaisiin yöksi. Yöpaikaksi päätettiin valita muutaman kilometrin päässä oleva leirintäalue, johon pääsi veneen kanssa rantautumaan.


Leirintäalueelle ajellessa alkoi ilta-aurinko jo värjätä rannikkoa lämpimillä sävyillään


Joutsen-emo poikasineen otti meidät leirintäalueelle vastaan


Telttayön, suihkun ja aamupalan jälkeen matka jatkui edelleen kohti etelää, Naantalia. Matkan varrella pysähdyttiin valmistamaan sapuskaa erään leirintäalueen rantakallioille. Retkiruoka tuppaa olemaan aina jonkinlainen epämääräinen sekoitus erilaisia raaka-aineita, niin tälläkin kertaa.


Lihapullia joukkoon


Taustalla Naantalin vierassatama



Janoisia kavereita


Joel ja mansikka-jätskiannos

Illaksi suunnattiin takaisin Ukin edustalle, Isokarin majakkasaarelle. Alkumatka taittui leppoisasti lämpimästä kelistä ja saariston näkymistä nauttien. Viimeinen pidempi selkä Kustavin ja Isokarin välissä alkoi olla jo pienimuotoista röykytystä viisimetrisellä paatillamme, eikä kovin paljoa isommassa aallossa olisi ollut enää mukava ajaa. Perille päästiin ja vastassa meitä oli aiemmin puhelimella tavoitettu opas. Yöpymistilana oli saarella aiemmin toimineen varuskunnan puinen kasarmirakennus. Rakennukselle oli laiturilta matkaa vajaan kilometrin verran, mutta onneksi saatiin maitokärryyn lastattua suurin osa kantamuksista. Matkan varrella kuultiin myös pikainen historiikki saaren vaihesta oppaaltamme. Kiitos oppaiden kärsivällisyyden, päästiin käymään myös saaren 1833 valmistuneeseen ja Suomen kolmanneksi korkeimpaan majakkaan, vaikkei varsinainen opaskierros osunutkaan aikatauluihimme. Armeijan vanhanmallisissa sängyissä nukkuminen toi eräille matkalaisille mieleen monenlaisia muistoja.



Isokarin majakka, Isokari tuletorni



Huipulla tuulee aina


Aamupuuron jälkeen pakkattiin kamat taas maitokärryyn (saareen maaperästä johtuen ehdottaisimme hieman paksumpia renkaita ja korkeampaa maavaraa seuraavaan malliin) ja lähdettiin käppäilemään kohti vierasvenelaituria. Saari on kasarmin kohdalta hyvinkin metsäinen, joten emme heti tajunneet kuinka tyyni ilma oikeasti oli. Vasta kun meri alkoi pilkottaa puiden välistä, tajunnan täytti tietoisuus totaalisen tyynestä meren pinnasta. Varmuuden vuoksi viileän meren ylitykseen päälle kaavaillut tuulitakit painuivat kassin pohjalle ja loputkin paidat lähtivät pois päältä, kun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Harvinaisen hieno näky olla ulkosaaristossa tuollaisena aamupäivänä.


Joel ja maitokärryt


Näkymä rannalta mantereelle päin


Riskilä


Isokarin saari jäi taakse


Eipä tarvinnut paljon purjeita nostella


Loppumatkan fiiliksiä

Matkan varrella pysähdyttiin Rauman edustalle Kylmäpihlajaan paussille. Syötiin kalakeitot/saaristolaispöydän antimet ja kierrettiin tämänkin majakan näköalatasanteelle ennen viimeistä etappia kohti Luviaa.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Motocrossia ja makroiluja

Kävin katsastelemassa vajaa pari viikkoa sitten Yyterin motocross-radalla crossin SM-osakilpailun tunnelmia. Ääntä ja tilanteita mahtui maailmaan, kun useassa eri luokassa väännettiin kahvaa oikein kunnolla. Mukana oli myös mönkkäriporukkaa möyhentämässä ratapohjaa. Rata on kuulemma varsin erilainen, kuin Suomen muut radat, koska monesta paikoin pohja on hienojakoista hiekkaa, jota Yyterin dyynit ovat tietysti pullollaan. Ajattelin ihan vaan fiilistellä ja nautiskella aurinkoisesta kevätpäivästä, mutta tulihan sitä taasen tempaistua muutama kuvakin siinä ohessa :)



Hypyillä oli korkeutta ja mittaa riittävästi..


..kuten näkyy


mönkijöiden meno oli myös railakkaan näköistä, ja kuuloista

Oikeastaan milloinkaan ennen en ole minkään näköistä moottoriurheilua kuvannut, joten nyt oli hyvä paikka opetella hieman moista. Päivä oli aurinkoinen, jolloin suurella aukolla kuvaaminen (ilman harmaasuodinta) tuotti vain vallankin pysähtyneen oloisia kuvia. Pyörät ja kuskit näyttävät roikkuvan paikallaan ilmassa ilman minkäänlaista vauhdin tuntua. Mutta tottahan nyt moottoriurheilukuvissa tulee vauhdin näkyä. Niinpä aukkoa piti ruuvata aika lailla pienemmäksi, jotta suljin ajasta tuli riittävän pitkä "vangitsemaan" vauhdin kennolle. Siinä 1/50 sekunnin ajoilla alkoi olla jo selkeästi enemmän vauhtiraitaa kuvassa. Tekniikkana käytetään ns. pannausta, eli seurataan koko kuvan oton ajan ohi ajavaa motoristia. Sutta tulee rutkasti, mutta kyllä joukosta aina muutamia hyviäkin osumia löytyy. Alla on kuvapari selventämässä asiaa.


Liian lyhyt suljinaika johtaa pyörän "leijumisefektiin"


Pidemmällä ajalla liike näkyy mukavammin kuvassa


Kännykkään puhuminen sallittua kesken kilpailun?


Makrokuvauksen ystävänä pitää sitä muutama lähikuvakin laittaa taas esille. Oikeastaan nämä kuvat on Sigma 150/2.8 macrokakkulan testikuvauksien aikaansaannoksia. Kyllä se vaan piirtää aika mukavasti. Pikkuelukoita ei ollut juuri näkyvillä, joten keskityin metsän kasvien kuvailuun. Tällaista tällä kertaa.


Metsätähti


Hieman lähempää


Keväinen vasta-aurinko


Mustikan kukka


Metsämansikka


Metsämansikka


Metsämansikka

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Lunta riittää myös pohjoisessa

Säätiedotusten mukaan etelään on sadellut jonkin verran lisää lunta, mutta onneksi valkoista on riittävästi myös täällä napapiirin toisella puolenkin. Eilen tiistaina oli kaunein päivä tähän mennessä kun aurinko lämmitti mukavasti hiihtoladulla. Kirkkaan päivän jälkeen oli kirkas ja kylmä yö, ja aamulla olikin pakkasta melkein 25 astetta. Harmi vain, revontulia ei silti näkynyt.

Hiihtoneuvoksen suksen jäljissä on minulle kertynyt hiihtometrejä jo 80km. Mikäs tässä on ollut hiihdellessä kun sukset on olleet viimeisen päälle kunnossa Penan käsittelyn jälkeen. 17 Finlandia-hiihdon ja 7 marathonin kokemus näkyy kyllä kun mies paahtaa ensin hikilenkin Levi-tunturin ympäri, käy suihkussa ja tulee nautiskelemaan meidän sunnuntaihiihtäjien matkaan reilun parinkympin lenkille.

Tänään tutustutin lumilautaa mäkeen ja oli todella rentouttava päivä. Hisseillä ei ollut käytännössä jonoa yhtään ja gondolissakin tuli kerran matkustettua parhaassa seurassa eli ylhäisessä yksinaisyydessä. Kiertelin pitkin leviä niin että joka kolkassa tuli käytyä. Täytyy sanoa että hommasta nauttii kun on juuri sopivasti vaatetta, ei hiki eikä kylmä. Kerrankin pääsi juuri niin käymään. Huominen on vähän vielä auki, saattaa olla että mäki kutsuu, mutta kyllä satanenkin täytyy varmaan vielä täyteen hiihtää.



Saako olla räiskäleitä ja karnikkamehua?


Se on taas tauon paikka


Luvattumaa


Ounasjoen maisemia

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Lapin kuulumisia

Terve hei täältä Leviltä. Kolmas lomapäivä on menossa ja onneksi ollut hyvät kelit. Muutama aste pakkasta vaihtelevaa pilvisyyttä ja aurinkoa, aurinkoa toistaiseksi vähemmän. Alkupäivät on mennyt hiihdellessä ja kilometrejä on eilisen jälkeen takana noin 32. Tänään taitaa olla suuntana Luvattumaa ja monitanssit. Pena piiskaa porukkaa koviin suorituksiin ja yrittää saada minua jollekin kunnon tunturin ylitykselle mukaan. Saa nähdä onko meikäläisestä lähtijäksi. Joku päivä on myös käytävä ulkoiluttamassa lautaakin muutoin kuin auton katollakin. Harmittavasti mulla on puhelimessa bloginkirjoitusohjelman ilmaisversio eikä tällä saa lisättyä kuvia mukaan. Katotaan saisko ongelman jotenkin ratkaistua.

(Kuvat lisätty jälkikäteen:)



Pena laittaa suksia kuntoon


Sammun porotilan laavu


Reippaat hiihtäjät


Pena eksyi ladulta?


Mie

lauantai 3. tammikuuta 2009

Pakkastaidetta

Nyt on saatu viimeinkin pakkasia pitkän ja sateisen syksyn jälkeen, harmi vain että lunta ei juuri ole maassa vielä. Toisaalta se osoittautui hyväksikin asiaksi, kun tänään käytiin mökillä kääntymässä. Pakkasta oli ehkä viitisentoista astetta ja ilma oli mukavan kuulas ja raikas. Jään päällä ei ollut juuri lainkaan lunta, mutta pakkanen oli taiteillut siihen omia taideteoksiaan, joista piti tietenkin ottaa muutama fotokin. Tällaista tällä kertaa:











maanantai 29. joulukuuta 2008

Joulun hitti

Radio-ohjattava helikopteri, se se on, varmasti. Kympin pala ja kestää ainakin kaksi vuorokautta ehjänä kovassa käytössä. Mutta hauskaa sillä lentäminen on ehdottomasti. Konetta on kyllä melkoisen haasteellinen lentää hallitusti. Ihmeen hyvin kestävät rankkojakin kolauksia, mutteivät ymmärrettävästi ikuisia kyllä ole. Useammalle yksilölle on jouduttu jo antamaan jonkin asteista tekohengitystä ja kirurgin veistä. Ainiin, nämä leluthan ovat sitten 16+ kamaa, suosittelen kaikille poji... miehille.


Apache valmiina nousuun


Ilmassa..


Tuleva helikopterilentäjä

Odottamaton hyökkäys kohti kuvaajaa (myös lentäjälle)


Luonnon kopteri heinäkuulta (tai ehkä elokuulta)

tiistai 2. joulukuuta 2008

Ylöspäin

Viikonlopun teema taisi olla ylöspäin, kun perjantaina oltiin lentelemässä Cessnalla ja lauantai-aamuna Bonanzalla lentosimulaattorissa. Sen jälkeen käytiin sitten kiipeämässä köysiseinällä ja sunnuntaina vielä boulderoimassa. Kiipeilykengät ja valjaat tuli hankittua joku aika sitten ja siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt jumppaamassa seinällä. Tällä kertaa Outi ja Marikin olivat mukana lauantaina Porihallin kiipeilyseinällä. Reitit on siellä vähän epäselviä joten enemmänkin tulee otettua aina siitä kiinni mistä vain saa, toki tällä taidolla siinäkin on vielä haastetta.


Outi kiipeää


Marikin pääsi ylös

hmm, ainakin samassa narussa

Sunnuntaina oltiin sitten vielä Joelin kanssa boulderoimassa. Sain viime kerralla siellä useammankin rakon sormiini otteen lipsuessa. Nyt olinkin varustautunut teipin kanssa ja vaurioilta vältyttiin, edes osittain parantumattomat rakot eivät auenneet onneksi. Tällä kertaa huomasin edistystäkin tapahtuneen, vielä viimeksi puoleen väliin jämähtänyt reitti aukeni pienen harjoittelun avulla ja lopulta pääsin sen alusta loppuun asti. Joel kävi vaihtamassa omat kenkänsä sopivampiin ja tuntui olevan tyytyväinen nykyisiin. Omatkin kengät ovat jo muotoutuneet omiin jalkoihini, vielä kun oppisi käyttämään niiden koko kapasiteettia.

Joel ylhäällä

ja oikealla ylöspäin

pääsin kuin pääsinkin

katossa