Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä Pomarkun Isonevalla katsastamassa suon elämää. Suolle oli saatu uudet pitkospuut sitten viime näkemän, mutta yllätys oli ettei siellä päässyt enää vasemman kautta kiertämään lintutornille, vaan ainoastaan oikealta menevä reitti oli avoinna. No, itse en käynyt edes lintutornilla saakka, vaan jäin kuvailemaan matkan varrella pitkospuiden ympärillä olevaa elämää. Ensimmäinen ruutu tuli otettua kyykäärmeestä, joka lämmitteli päivää vanhoissa pitkospuun jämissä.
 |
| Ei päätä eikä häntää.. tai siis ainoastaan ja vain ne |
 |
| Jos mä oon ihan vaan suorana, niin ei se varmaan huomaa |
 |
| Aika sopiva maastokuvio |
 |
| Turvapaikka |
Kyy oli selkeästi vilkkaalla tuulella, eikä pitänyt juurikaan ympärillä liikkuvasta kuvaaja, vaan luikerteli aina takaisin piiloonsa, joten jätin sen rauhassa keräilemään lämpöä pilvipoutaisessa säässä. Isoneva on hyvä paikka kuvailla kihokkeja, niin kuin monet muutkin suomalaiset suot. Paikalta löytyy sekä pyöreälehti- että pitkälehtikihokkia.
 |
| Pitkälehtikihokki saaliinaan muurahainen |
Suolla pörräsi suuri määrä sinisiipiä, joilla oli selkeästi jonkin sortin senssit meneillään. Poijat hyökkäilivät toisiaan kohtaan ja pullistelivat kukin omasta mielestä mättään parhaalla paikalla. Muutama naaraskin näkyi paikalla ja vientiäkin riitti.
Lakat olivat jo komeassa marjassa ja pikkuhiljaa kypsymässä mehukkaiksi herkuiksi. Tässä muutama hillayritys.
