keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Rakkaustarina

Pajulintu (edit. olikin pensaskerttu) löysi tänään uuden sydänystävän. Aina se löytyy samasta paikasta ja odottaa kärsivällisesti joka kerta uudelleen ja uudelleen. Siellä se kiltisti katselee ja kuuntelee lirkuttelua. Vaan kun yrittää lähemmäs mennä ottamaan kontaktia, nokkasee se aina vastaan. On siinä ihmettelemistä miten tuon kanssa pitäisi edetä. Antaa tulla lähelleen, mutta ei päästä vierelleen. Härnätäkseen vain taitaa siellä kurkkia. Koko päivän on lintu yrittänyt ottaa selvää kaveristaan, joka ei puhu eikä pukahda. Tunti toisensa jälkeen tulee serenadia ja väsymätöntä yritystä. Vaan ei taida raukka ymmärtää, että on peilikuvalleen rakastunut. Aluksi linnun touhut hymyilyttivät ja naurattivat, mutta homman jatkuessa alkoi jo käymään sääliksi väsymätöntä raukkaa., joka ei saa lainkaan vastakaikua rakkaudenosoituksilleen.

Lintu ei tainnut nähdä ikkunan sisäpuolelle lainkaan, koska mikään tekeminen sisällä ei vaikuttanut linnun pyrkimyksiin. Katselin jonkin aikaa linnun touhua ikkunalaudalla alle kahdenkymmenen sentin päässä, eikä se ollut moksiskaan. Vasta ulos mentäessä lintu otti siivet alleen, mutta välittömästi ihmisen poistuttua palasi ikkunalle.






Ei kommentteja: