keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kukkahämähäkit

Kiireisen talven ja kevään aikana on makroilut jääneet aika vähäiselle. Parin viime viikon aikana on ollut kuitenkin sen verran hienoa ja lämmintä ilmaa, että kaikennäköiset mönkijäiset ovat heränneet makrokuvaajien iloksi, joten olihan sitä otettava kamera kouraan ja koitettava taas kerran.

Viikonloppuna tuli sitten heiluttua hetken aikaa taas makromaailmassa, kohteina lähinnä kukkahämähäkit ja kukkakärpäset. Kukkahämikset viihtyvät kärsivällisesti vartiopaikoillaan värikkäissä kukissa. Erityisesti ne suosivat keltaisia ja valkoisia kukkia. Toki muiltakin niitä monesti voi löytää. Ne ovat siitä metkoja kavereita, että vaihtavat väriä sen mukaan missä oleskelevat. Itse olen törmännyt ainakin keltaisiin, valkoisiin ja kirjaviin värimuotoihin. Kooltaan ne vaihtelevat Suomessa pienestä nuppineulanpäänkokoisesta kokoisesta kohtalaisen kookkaan herneen kokoiseen jössikkään.

Kukkahämähäkki - Misumena vatia

Kukkahämähäkit eivät tee verkkoa, eivätkä juoksentele saaliin perässä, vaan odottelevat saaliin tuloa silmien kärsivällisesti kukilla. Paikallaan olevaa hämistä on monesti hankala nähdä hyvän maastovärin ansiosta. Ruokalistaan kuuluu mm. kärpäsiä, kukkakärpäsiä, ampiaisia ja perhosia ym. hyönteisiä.





 Lopuksi vielä niittyjen ADHD eli auroraperhonen

Auroraperhonen

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vesiliskoja

Viimeinkin näin elämäni ensimmäistä kertaa vesiliskoja muuallakin kuin kirjojen, lehtien ja internetin sivuilla. Nimestään huolimatta vesilisko ei olekaan lisko, vaan lähempänä sammakoita kuin liskoja. Se kuuluu nimittäin salamantereihin eli pyrstösammakoihin. Suomessa elää kaksi salamanterilajia, vesilisko (Triturus vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus), joista ensimmäinen on yleisempi. Salamanterit elävät kosteissa ympäristöissä metsäisten lampien ja lätäköiden lähistöllä ja muissa kosteikoissa. Suurimman osan vuotta ne elelevät huomaamattamasti, mutta keväällä kutuaikana ne ovat helpoimmin havaittavissa.
Vesilisko - Triturus cristatus

Koiraat piirittävät naaraita lohikäärmepuvuissaan soidintanssiaan uiden. Vaaleat naaraat uivat "muina naisina" karkuun ja ympärillä pyörivä koirasjoukkio yrittää kaikilla tavoin herättää naaraiden kiinnostusta. Ikävä kyllä tapahtumat ovat erinomaisen vaikeita kuvattavia, koska vesiliskot viihtyvät usein sameissa vesissä. Vesi syö nopeasti kaikki yksityiskohdat ja muutenkin veden pinnalta kuvattaessa heijastukset lisäävät vaikeutta entisestään.

Naaras
Koiras
Molemmat
Harjoitukset jatkuvat...

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Pikkutipuja

Sekalainen setti pikkulintuja kuvattuna Kallosta, Kirrinsannasta ja Toukarilta. Enemmän tai vähemmän perupönöjä kaikki, mutta laitetaan nyt kuitenkin.
 
Hernekerttu - Lesser Whitethroat - Sylvia curruca
Hernekerttu - Lesser Whitethroat - Sylvia curruca
Urpiainen - Common Redpoll - Carduelis flammea
Pajulintu - Willow Warbler - Phylloscopus trochilus
Satakieli - Thrush Nightgale - Luscinia luscinia
Pensassirkkalintu - Common Grasshopper Warbler - Locustella naevia
Viitakerttunen - Blyth's Reed Warbler - Acrocephalus dumetorum
Pensastasku - Whinchat Saxicola rubetra
Pensaskerttu - Common Whitethroat - Sylvia communis
Ruisrääkkä - Corn Crake - Crex crex
Ruisrääkkä on kyllä oikein kähmyjen kähmy, eikä juuri nokkaansa esillä pidä. Ja tyypillisesti se asuu niin kovan ryteikön keskellä, että joku risu on aina sopivasti edessä niinkuin tässäkin.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Enäjärven elämää

Käväisin viikko sitten pari kertaa Enäjärvellä ihmettelemässä maailman menoa. Sen pidemmittä puheitta muutama kuva järven linnuista.

Tavi - Eurasian Teal - Anas crecca

Tavi - Eurasian Teal - Anas crecca

Heinätavi - Garganey - Anas querquedula

Silkkiuikku - Great Crested Grebe - Podiceps cristatus

Nokikana - Eurasian Coot - Fulica atra
Sinisorsa - Mallard - Anas platyrhynchos

Nokikana - Eurasian Coot - Fulica atra

Mustakurkku-uikku - Horned Grebe - Podicebs auritus

Silkkiuikku - Great Crested Grebe - Podiceps cristatus

Lapasorsa - Northern Shoveler - Anas clypeata

Lapasorsa - Northern Shoveler - Anas clypeata

Lapasorsa - Northern Shoveler - Anas clypeata

perjantai 4. toukokuuta 2012

Teerisoidinta

Vapun alla menimme Janin kanssa teerisuolle katsomaan onnistuisiko teeren soitimen kuvaaminen tänä vuonna. Ilmatieteenlaitos ja Foreca olivat vaihteeksi vähän eri mieltä viimeiseen asti tulevasta säätilasta, mutta kumpikaan ei lupaillut vesisadetta aamulle. Tästä rohkaistuneena ajattelimme aamun olevan sopiva kuvauksen kannalta.

Perjantai-iltana töiden jälkeen lähdimme rauhassa kohti määränpäätä. Viimeiselle pikkutielle käännyttäessä emme arvanneet tien olevan todella pehmeässä kunnossa, sillä se näytti kovapintaiselta. Varsin nopeasti kävi selväksi, ettei henkilöautolla ole menemistä tämän pidemmälle. Joten reippailua oli siis tiedossa. Henkilökohtaisesti en ollut varautunut pakkausten osalta kovin pitkään kantamiseen, joten yömpymiskamoja ei oltu optimoitu ja pakattu helposti kannettavaan muotoon. Matkaa suon reunalle oli kolmisen kilometriä. Sinänsä se ei pitkä matka, mutta huonosti kannettavat kamat ja todella pehmeä tie nostivat silti hien pintaan.

Suolle päästessämme huomasimme, että vettä oli aikalailla enemmän kuin viime vuonna. Suota reunustavista ojista ei oltaisi päästy tällä kertaa kuivin jaloin yli, ellei edellisellä kerralla sattumalta olisi löydetty veden alla olevia "siltoja". Kahdella pienellä kepillä merkityt sillat auttoivat meidät ilman hukkumista suon puolelle. Samalla hetkellä kun suo aukeni edessämme, kuului kummallinen kumahdus. Hetken aikaa ihmeteltiin mistä on kyse, mutta sitten asia selvisi. Taivaanrannassa oli rypäs synkkiä pilviä ja salamat iskivät kohti maankamaraa. Tällaista ei säätiedotus kyllä ainakaan luvannut, eikä muutenkaan olisi olettanut, että huhtikuussa olisi joutunut ukkosmyräkän keskelle. Vetisellä suolla liikkuminen oli melko hidasta, koska jokaisella askeleella oli katsottava mihin tohtii astua.

Liiemmin ei ehditty miettimään telttojen paikkojakaan, vaan teltat kasattiin pitkälti viime vuoden koordinaateilla parille vierekkäiselle töppäreelle. Kello oli jo yli yhdeksän ja lähestyvä ukkoskuuro laittoi vipinää teltan pystytykseen. Tuuli yltyi navakaksi ja puuskaiseksi, joka vaikeutti huomattavasti teltan pystytystä.  Eikä telttoja saatukaan kasaan yhtään liian aikaisin. Jani sai teltan muutamaa minuuttia aikaisemmin valmiiksi ja painui sisälle. Itse tuuppasin viimeiset kamat sisälle vesisateen jo ropistessa niskaan ja teltan sadehattua asetellessa vettä tulikin jo kohtalaisen reippaasti.

Jani ylittämässä ojaa

Ukkoskuuro tulopäällä

Kosteissa merkeissä hikisenä ja sateen osittain kastelemana täytin makuualustana toimivaa ilmapatjaa. Kello olikin jo lähemmäs kymmenen ja ilta oli hämärtynyt jo paksun pilviverhon takia. Kävellessä metsätietä olin jo mielessä sadatellut painavaa patjaa, mutta oli se sentään yön kannalta luksusta. Patja tasasi hyvin suotöppäreen muhkurat, eikä telttapaikan keskellä oleva vetinen kuoppakaan haitannut ollenkaan. Olin onneksi ottanut lämpimän kerraston  mukaan yötä varten. Kosteat vaatteet oli mukava vaihtaa kuiviin ennen yöpuulle menoa.

Muhkean näköiset pilvet taivaalla

Mieltä kaihersi hieman aamun tapahtumat, olisiko vesisade karkoittanut ja laimentanut teerien innon. Entä säätiedotuksen lupaama pilvipoutainen, tai hieman aurinkoinen aamu, kirkastuisiko ilma yön aikana vai jatkuisiko sade aamuun saakka. Toiveita soitimesta herätti muutaman kukon näkeminen suolle saapuessamme. Mutta miten ne reagoivat meidän näkemiseen ja parin teltan ilmestymiseen areenalle. Entä missä kohtaa tällä kertaa soitimen keskipiste mahtoi olla. Miten meidän teltat sijoittuisivat tähän nähden. Monta kysymystä pyöri mielessä illan pimetessä. Puuskainen tuuli ryöpytti heppoista telttaa ja vesi tuli poikittain teltan toiselle kyljelle. Ukkonen säesti äänimaailmaa.

Sateen loputtua ja kuivana pysymisen todettua mieli koheni ja olokin oli hyvä ja lämmin makuupussissa. Ennakkotiedoista poiketen aiemmin päivällä Prismasta hankittu 14€:n teltta piti vettä koko ukkosmyrskyn ajan, eikä teltan pohjakaan vuotanut. Oli aika pistää silmät kiinni.

Yön pimeydessä kuului, kun jokunen kukko tipahti teltan lähistölle pyörimään. Hetken päästä ne lähtivät takaisin suon reunalle. Teltan reuna lepatti tuulessa koko yön saaden aikaan äänen, joka kuulosti aivan siltä kuin joku olisi taputellut ja raapinut jatkuvasti teltan oviaukkoa. Teltan lepatuksesta ja ajoittaisista kylmistä tuulahduksista teltan sisään johtuen nukkuminen oli lyhyttä ja katkonaista.

Neljän aikoihin teeret pamahtivat jonnekin hyvin lähelle. Tiesin, että ulkona oli vielä aivan liian pimeää kuvaamiselle, enkä edes kurkannut mitä ulkona tapahtuu. Aluksi ne olivat hiljaa ja silloin tällöin kuului uuden yksilön kopsahtaminen mättäälle. Kuin taikaiskusta, yhtäkkiä alkoi kova pulputus joka puolelta. Vieläkin oli ihan liian pimeää kuvaamiselle.

Vähän ennen kello viittä kaivoin mattopuukon kameralaukusta ja leikkasin varovasti ja pikkuhiljaa reiän teltan takaseinään. Oviaukkoa ei tarvinnut tällä kertaa juuri kuvaamiseen käyttää. Lähimmät linnut olivat harmittavan kaukana. Ulkona oli vielä melko hämärää ja taivaalle kurkkiessa oli selvää, ettei ilma kovin paljon tullut aamun aikana kirkastumaan. Jonkun ajan kuluttua teeret lähtivät lätkimään ja porhalsivat vielä kauemmaksi. Tein toiselle reunalle uuden reiän siihen suuntaan, jotta näkisin minne ne menivät ja tulisivatko ne takaisin.

Kului taas aikaa. Onneksi teeret päättivät tulla takaisin ja tällä kertaa lähemmäksi. Sain otettua jokusia mukavia pönötyskuvia, vaikkei valoa vielä ollutkaan kovin paljoa. Pääosin linnut viihtyivät kauempana, mutta muutaman kerran jokunen yksilö tallusteli melko läheltä telttaani.

Teeri

Samalla huomasin, että kauempana suon laidalla viihtyneet kurjet olivat hiippailleet keskemmälle, jo lähes kuvausetäisyydelle. Ne nahistelivat keskenään, toisinaan töräyttivät railakkaat huudot, ja lentelivät sinne tänne. Ainakin yhden pariskunnan näin parittelevankin, kuvaa tästä en kyllä saanut.

Kurjet

Vuorotellen tuli kuvattua kauempana olevia kurkia ja lähempänä pulputtavia teeriä. Jostain syystä teerillä ei ollut ihan kauheasti intoa tappeluun. Toki matsejakin otettiin, mutta usein ne päättyivät ennen kuin kunnolla ehtivät alkaakaan. Useimmiten kinastelu jäi pelkälle uhitteluasteelle. Tappelukuvausta vaikeutti hämärä keli, joten suljinajat venyivät pitkiksi, vaikka täydellä aukolla kuvasinkin. Yritin kitsastella 50D:n ISOjen kanssa pitämällä ne mahdollisimman pieninä. Alkuun käytin pelkkää 300mm teleä, mutta ruuvasin 1.4x jatkeen väliin heti kun valo vain antoi periksi.





Koko aamuna ei varsinaisesti voinut sanoa, että ilma olisi kirkastunut missään vaiheessa. Välillä satoi hiljakseen vettä, välillä oli muuten vain hämärää. Toisaalta sen johdosta ei tullut varjoja ja kovia kontrastieroja kuviin ja värimaailma oli raikas ja täyteläinen, keväisen kostea. Joten ei pidä valittaa.

Totuttuun tapaan tappelut loppuivat jo aika varhain ja lopuksi pulputtavat teeret lähinnä vain seisoskelivat kumpareilla ja tepastelivat ympäriinsä.


Iloksemme yksi kurkipari tuli kohtalaisen lähelle teerien lähdettyä. Siitä sai vielä muutaman mukavan kurkikuvan.



Ei lainkaan huono reissu, vaikka iltasella kävi jo vähän mielessä että mitä tästä taas oikein tulee. On se luontokuvaus vaan hauskaa (hullua) hommaa.

Kannattaa myös tsekata Janin, Mikan ja Hannun komeat kuvat.