Talven pikkulintuja

Allanin ruokinnalla pyöri paljon eri tiaisia ja urpiainenkin taisi siinä pyörähtää. Myyriä ja hiiriäkin lintujen pudottamat siemenet houkuttelivat paikoille. Mukava yllätys oli ilveksen jäljet pellolla. Seurailin niitä pitkälle metsään mutta yllättäen ei itse eläintä näkynyt :) Edellisenä päivänä oltiin mökillä ja siinä puutöiden lomassa tuli muutama foto otetuttua hippiäisestä. Vauhdikas pikkukaveri oli kyseessä kun ei kerinnyt lainkaan olemaan paikoillaan.

Kuusitiainen


Sinitiainen


Töyhtötiainen


Urpiainen


Hömötiainen


Hömötiainen ja taustalla sinitiainen


Hömötiainen


Hippiäinen


Hippiäinen

Pakkastaidetta

Nyt on saatu viimeinkin pakkasia pitkän ja sateisen syksyn jälkeen, harmi vain että lunta ei juuri ole maassa vielä. Toisaalta se osoittautui hyväksikin asiaksi, kun tänään käytiin mökillä kääntymässä. Pakkasta oli ehkä viitisentoista astetta ja ilma oli mukavan kuulas ja raikas. Jään päällä ei ollut juuri lainkaan lunta, mutta pakkanen oli taiteillut siihen omia taideteoksiaan, joista piti tietenkin ottaa muutama fotokin. Tällaista tällä kertaa:

Joulun hitti

Radio-ohjattava helikopteri, se se on, varmasti. Kympin pala ja kestää ainakin kaksi vuorokautta ehjänä kovassa käytössä. Mutta hauskaa sillä lentäminen on ehdottomasti. Konetta on kyllä melkoisen haasteellinen lentää hallitusti. Ihmeen hyvin kestävät rankkojakin kolauksia, mutteivät ymmärrettävästi ikuisia kyllä ole. Useammalle yksilölle on jouduttu jo antamaan jonkin asteista tekohengitystä ja kirurgin veistä. Ainiin, nämä leluthan ovat sitten 16+ kamaa, suosittelen kaikille poji... miehille.

Apache valmiina nousuun

Ilmassa..

Tuleva helikopterilentäjä

Odottamaton hyökkäys kohti kuvaajaa (myös lentäjälle)

Luonnon kopteri heinäkuulta (tai ehkä elokuulta)

Ylöspäin

Viikonlopun teema taisi olla ylöspäin, kun perjantaina oltiin lentelemässä Cessnalla ja lauantai-aamuna Bonanzalla lentosimulaattorissa. Sen jälkeen käytiin sitten kiipeämässä köysiseinällä ja sunnuntaina vielä boulderoimassa. Kiipeilykengät ja valjaat tuli hankittua joku aika sitten ja siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt jumppaamassa seinällä. Tällä kertaa Outi ja Marikin olivat mukana lauantaina Porihallin kiipeilyseinällä. Reitit on siellä vähän epäselviä joten enemmänkin tulee otettua aina siitä kiinni mistä vain saa, toki tällä taidolla siinäkin on vielä haastetta.

Outi kiipeää

Marikin pääsi ylös

hmm, ainakin samassa narussa

Sunnuntaina oltiin sitten vielä Joelin kanssa boulderoimassa. Sain viime kerralla siellä useammankin rakon sormiini otteen lipsuessa. Nyt olinkin varustautunut teipin kanssa ja vaurioilta vältyttiin, edes osittain parantumattomat rakot eivät auenneet onneksi. Tällä kertaa huomasin edistystäkin tapahtuneen, vielä viimeksi puoleen väliin jämähtänyt reitti aukeni pienen harjoittelun avulla ja lopulta pääsin sen alusta loppuun asti. Joel kävi vaihtamassa omat kenkänsä sopivampiin ja tuntui olevan tyytyväinen nykyisiin. Omatkin kengät ovat jo muotoutuneet omiin jalkoihini, vielä kun oppisi käyttämään niiden koko kapasiteettia.

Joel ylhäällä

ja oikealla ylöspäin

pääsin kuin pääsinkin

katossa

Siiville

Perjantaina päästiin pyörähtelemään Jimmun ja Joelin kanssa viimein Anteron kipparoimana taivaalle ilmailuopiston koneella. Keikka on ollut enemmän tai vähemmän vireillä jo pidemmän aikaa, mutta aikataulut ja säät eivät ole oikein osuneet kohdalleen. Sää oli kerrankin mukavan aurinkoinen, vaikka horisontti utuisen näköinen olikin. Hieman puuskittainen tuuli tuntui kentällä ennen lähtöä, mutta se ei juuri haitannut lentoa. Reitti suuntautui Kokemäenjoen suuntaisesti kohti rannikkoa ja siellä sitten Reposaaren ja Tahkoluodon kautta Säpin suuntaan. Mufloneita ei saatu bongattua, vaikka Säppi ympäri kierrettiinkin. Vielä ennen Luviaa muutama pyöritys ja kiepautus, jonka jälkeen pikkuhiljaa Luvian kautta kohti lentokenttää. Seuraava reissu taidetaankin tehdä sitten yölentona, jos siihen vielä mahdollisuus ilmenee.

Jimmu vetää koneen kiitoradalle

Luurit päässä ja nousulupaa odotellessa (kuvaajana Joel)

Kokemäenjoki

Joel takapenkillä

Jimmu fiilistelee etupenkillä (kuvaajana Joel)

Antero koneen puikoissa

Näkymä sivuikkunasta

[offtopic] Blogin ulkoasun kanssa on jotain vaikeuksia. Joillain selaimilla layout näyttää hajoavan ja kuvat sekä tekstit menevät jonkin verran sekaisin. Jatkossa ei varmaan kannata yrittää laittaa kuvia tekstin sekaan, vaan jättää reilusti tekstien väliin.

Kalliokiipeilyä

Joelin ja Anteron kanssa oltiin kiipeilemässä Kuorilan kallioilla tiistaina. Ilta-arska paisteli mukavasti juuri oikealle puolelle kalliota, josta syystä ilma tuntui lämpimältä. Ylhäällä puhalteli kuitenkin aika puhuri. Muille paikka oli tuttu, mutta minä olin ensimmäistä kertaa. Kalliolla on pari reittiä ylöspäin, toinen helppo ja toinen selkeästi vaikeampi. Antero eteni kokemuksella kummatkin helposti ylös näyttäen mallia meille muille. Helpompi reitti onnistui minulta ja Joelilta kummaltakin lähes ongelmitta, mutta vaikealla olikin sitten tekemistä. Ensi yrittämällä kumpikaan ei päässyt kovinkaan pitkälle, niimpä tuli kiivettyä uudelleen helpompi reitti. Toisella yrittämällä osasi jo hieman paremmin katsoa käsille sopivia otteita ja jalkojen paikkoja. Paljon on kyllä vielä harjoittelemista tuolla saralla. Antero antoi hyviä neuvoja matkan varrella. Toisella kertaa vaikemmalla reitillä oli yritystä jo enemmän. Monen yrityksen ja köydessä roikkumisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin ylös saakka. Ei lähellekään puhtaasti vielä mennyt, mutta hyvä että pääsi edes niinkin hyvin ylös. Jää ensi kertaan vielä paljon parannettavaa. Myös Joel pääsi vaikeamman reitin ylös. Varmistamistakin päästiin Joelin kanssa kokeilemaan.

Antero virittelee yläköyttä puihin kiinni Joelin avustuksella.

Alkuvalmistelut kohta tehtynä, Antero laskeutuu köydellä vielä alas.

Mallisuoritus reippaasta kipuamisesta. Tämän jälkeen Joel hämähäkkinä seinällä Anteron varmistaessa.

Leveä haara-asento by Joel.

Kovaa yritystä allekirjoittaneelta.

Oudokseltaan sitä yritti olla liikaa käsien varassa, jolloin sormet väsyivät turhan nopeasti. Myös uusien otteiden löytäminen tuntuu olevan aluksi hankalaa, eikä sitä usko kuinka pienestä pykälästä loppujen lopuksi pystyy pitämään kiinni. Myöskään jalkojen alla ei suurtakaan koloa tai kohoumaa tarvita, kun sille jo pystyy varaamaan painoa. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla koulun seinällä harjoittelun merkeissä. Tekiilan kiipeilykurssi on siis menossa, saas nähdä tuleeko oikein omat varusteetkin hankittua jossain vaiheessa.

Isoneva

Isonevan soidensuojelualue ja luontopolku sijaitsee Pomarkussa, heti valtatien vieressä hieman ennen Pomarkkua Noormarkun suunnalta ajettaessa. Alue on osa laajaa retkeilyreittiä, joka kiertelee ympäri Satakuntaa. Suon keskellä on muutaman kilometrin pituinen pitkospuulenkki, joka kiertelee vetisimpien paikkojen ja kuivempien rämeiden läpi. Aurinkoisena lauantaina kävin katselemassa löytyisikö jotain nähtävää. Eläimiä ei juuri suolla enää ollut, lukuunottamatta muutamaa sudenkorentoa. Taisi muutama lintukin lennellä kauempana. Harvinaisen lämmin ilma oli kuitenkin aktivoinut muitakin ihmisiä retkeilemään. Aikaa tuli vietettyä siellä tunti jos toinenkin.

Kermi, allikko vaiko kulju? Kuka sen tietää?

Savannin ilta-aurinko?

Vaivaiskoivu

Nyt tenttiviikolla (lue lomaviikolla) on ollut aikaa tehdä kaikenlaista, kun ei ole mitään pakollista ohjelmaa tiedossa. Niimpä toteutin tänään pitkään vireillä olleen suunnitelman lähteä jonnekin ennen auringonnousua ja odottelemaan päivän kirkastumista. Ilmatieteenlaitos oli suosiollisesti luvannut taas aurinkoista syysilmaa ja aurinkokin nousee varsin säädylliseen aikaan tähän aikaa vuodesta, joten tänään oli hyvä toteuttaa suunnitelma. Suuntasin jälleen Isonevalle, tällä kertaan ennen seitsemää aamulla. Paikanpäälle päästyäni alkoi taivas jo sinertää ja hämärä pikkuhiljaa valoistua aamuksi. Mitään megalomaanista aamuspektaakkelia ei taivaalta kuitenkaan tarjoutunut. Tarvisi olla ehkä hiukan pilviäkin, jotka sitten verhoutuisivat eri väreihin auringon noustua. Mutta turha reissu ei missään nimessä tämä ollut. Muutama laulujoutsenryhmä piipahti äänekkäästi kauempana suolla, mutteivät kovin lähelle uskaltautuneet. Tulipa ainakin herättyä aikaisin ja haukattua reippaasti happea heti aamutuimaan.

Ennen auringonnousua

Vettä oli aika hyvin suolla ja pitkospuut paikoin huonossa kunnossa.

Aamun kajastus

aarinko