Käärmeitä

Tässä tuo stoori viime viikkoiselta käärmekeikalta. Alkuun näytti huolestuttavan tyhjältä, kunnes yhtäkkiä lähes varoittamatta rantakäärme loikoili auringon lämmössä. Kaveri oli alkuun kovin ujo ja pienetkin liikkeet pelästyttivät mokoman risukkoon. Ja todellisessa risukossa se tosiaan eleli, taustat olivat mitä olivat joten päätin keskittyä lähikuviin.

Makro-obiska oli jo kotona ruuvattu runkoon ja tarkoitus oli siis oikeasti mennä melko lähelle. Pikkuhiljaa rantsu tottui läsnäolooni ja oli enää hieman varautunut liikkeistäni. Virtaa tuntui riittävän, vaikka takana oli hieman pakkasen puolella käynyt yö. Lopulta sain touhuta jonkin aikaa makron lyhimmällä tarkennusetäisyydellä ihan rauhassa. Harmi vain että oli jo keskipäivän tylsä suora auringonpaiste ja paaljon ruskeaa risukkoa ympärillä, joten mitään älytöntä ei saanut aikaiseksi. Lopulta käärme kyllästyi mannekiinina oloon ja luikerteli etäämmälle. Päätin katsella hieman ympärille, josko lähistöllä näkyisi myös kyitä. Kiertelin hieman paikkoja mutta ei oikein onnistanut. No, joku susihämis oli pakko ohimennen makrottaa. Muita käärmeitä ei ollut näkösällä ja palasin aiemmin tutuksi tulleen rantakäärmeen suunnalle. Pienellä etsimisellä se jo löytyikin ja sain muutaman otoksen siitä jälleen. Lähinnä kuitenkin istuin sen vieressä alle metrin päässä ja katselin sen touhua.

Ujo rantakäärme kurkistelee lehtien takaa


Samainen rantakäärme hieman lähempää


Ja vielä


Pieni kroppi edellisestä kuvasta


Tarkennus taisi mennä silmän kautta pusikkoon

Päätin lähteä, kunnes huomasin lähellä paksun kyyn tikkusuorana kaadettujen puunrunkojen välissä. Se oli selkeästi ilkeämmän oloinen kuin vieressä lepäilevä rantsu. Lähestyin hieman ja kyy huomasi läsnäoloni. Yhtä lähelle ei tehnyt mieli mennä kuin rantsua. Otin jokusen foton sihisevästä käärmeestä, jätin sen siihen rauhoittumaan ja jatkoin kotiin päin syömään, nälkä kun oli jo kova.

Sihisevä kyy


Jatkoimme matkaa eri suuniin