Eilen maanantaina käväisin töiden jälkeen katsastamassa käärmeiden suosiossa olevan hakkuuaukean reunan siinä toivossa että näkisin muutaman matosen. Liekö ilta ollut liian pitkällä vai mikä oli, muttakovin vilkasta elämää ei näkynyt. Kaksi rantakäärmettä osui omiin silmiini tällä kertaa, kyitä ei laisinkaan. Toinen rantsuista oli huomattavan iso ja toinen taas erityisen pieni. Noh, keskimäärin tavallisen kokoisia. Käärmeet ovat kiehtovia seurattavia ja niiden liikkuminen on suorastaan huumavaan näköistä. Nopeita liikkeitä ne pelkäävät ja hirveää vouhkaamista ylipäänsä, mutta rauhallisella toiminnalla käärmeetkin pysyvät rauhallisina ja ainoastaan kielellään ilmaa maistellen ihmettelen vieressä touhuavaa kuvaajaa. Lähikuvat ovat tuosta isommasta käärmeestä ja yksi kauempaa otettu pikkumadosta.
Tänään käytiin avaamassa ulkokiipeilykauden Joelin ja Marin kanssa Kuorilassa. Oikeastaan Joel oli jo käynyt viikonloppuna ulkona kiipeämässä, nimittäin Kaanaan vesitornin kyljessä, mutta luonnon kivi on silti aina luonnon kivi. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi perinteiseen tapaan Kuorilan kallionseinää vasten, joten hyvinhän siinä tarkeni kalliota kosketella. Kohta puoleen saattaa jostain löytyä jo kuivaa boulderiakin.
1 kommentti:
On se vaan komia mato!
Lähetä kommentti