Kevät tulee

Täällä Porissa lumipeite sulaa kohisten, kun päivisin ja öisin ollaa plussan puolella ja taivaalta ropisee vettä aina silloin ja tällöin. Onneksi väliin mahtuu myös aurinkoakin. Eiköhän se kevät tänä vuonnakin tule. Vielä viikko sitten keskiviikkona Toukarista irtosi tällaisia kuvia:

Kuvat on otettu ojan pohjalla maaten. Enää tällä viikolla ei olisi tullut mieleenkään mennä samaiseen ojaan pötkölleen. Vähintään snorkkelia olisi tarvittu, ja kuvauksen ilma sukelluskoteloa ei kannata edes miettiä.

Maisemat alkavat olla paikoittain rumimmillaan tähän aikaan vuodesta. Likaisen lumen seasta pilkottaa ruskeita mutalaikkuja siellä täällä peltojen päällä. Muuttolinnut tykkäävät oleilla usein näillä kuraisilla pelloilla. Ja onhan niitä jo aika lailla tullutkin myös näille leveysasteille. Tein eilen pienen kierroksen pitkin lähialueita sillä mielellä, että jotta josko jotain kuvaakin tarttuisi kameran kennollekin.

Toukarin tuulihaukoilla oli jo jonkin näköistä sutinaa mielessä. Ainakin sen verran tiiviisti viihtyivät toistensa seurassa. Tosin lähistöllä oli kolmaskin haukka, joten draamaa on ehkä tiedossa. Seuraavassa käydään jonki sorttista keskustelua ehkä asiaan liittyen.

Tuulihaukka 

Töyhtöhyypät ovat vallanneet kaikki avoinna olevat peltolaikut ja tienvierusta. Mullan seasta ei kovin erikoisia kuvia kyllä syntyne. Seuraavassa jotain kuvatusta. Voisi niitä lentokuvia lähempääkin mielellään ottaa.

 Töyhtöhyyppä

Köyden vetoa  

Ja lähteehän ne karkuun 

Kyläsaaressa silmiin osui sinisuohaukka. Paljon parempaakin olisi ollut saumat, mutta missasin tilanteen. Laitetaan tämä nyt kuitenkin.

Sinisuohaukka 

Kallossa meri oli pitkälti vielä jäässä, mutta satama-altaan puolelta löytyi pientä sulaa. Ryhmä nokikanoja oli saapunut jo ihmettelemään jäiden viipymistä. Myös isokoskeloita oli paikalla.

 Nokikana

Isokoskelopariskunnat päiväretkellä jäiden seassa 

Vielä loppuun Toukarin tuulihaukka mutustelemassa iltapalaa, tai miettimässä pesänrakennustarpeen loppusijoituspaikkaa. Ota tuosta nyt selvää.

Tuulihaukka

Vanhoja kuvia

Kaivelin koneen kätköistä muutamia kuvia viime vuodelta aikani kuluksi. Osa saattaa olla jo joskus jossain esillä olleita, mutta varmasti jokusia uusiakin on seassa.

Töyhtötiainen

 Kesäkuinen pakkasaamu

 Sinisorsa

 Hiiripöllö saaliinaan lumikko

 Hirven leukaluu

 Sarvipöllön poikasia

 Kukkahämähäkki syli avoinna saaliin toivossa

 Kuikka aamu-uinnilla

 Suruvaippa

 Pörriäisen passikuva

 Kuikkien kokoontuminen

 Linnunrata

 Nuori kapustarinta

 Valkoposkihanhia

 Suosirri

 Kuukkeli

Valkohäntäkauris

Kuurankukkia

Ilman kummenpia tarinoita ja sepustuksia tämä päivitys sisältää keväisiä kuurankukkasia kuistin ikkunalta kuvattuna. Flunssa meinaa puskea päälle, eikä oikein innosta ulkoilu, mutta kuistikuvaukset ovat sopivaa terapiaa.

Talven karoja

Tässä vielä yksi setti tämän talvisista koskikaroista. Koskikara on hauska lintu. Se ei ole moksiskaan talven kylmistä ilmoista vaan sukeltelee avonaisilla koskipaikoilla etsien jatkuvasti pohjasta ruokaa. Se käy käppäilemässä pohjassa tonkien kivien koloista siellä majailevia hyönteisiä, kotiloita ja muita pikkunilviäisiä sekä kalanpoikasia. Välillä näkee kun kara hakkaa korren palasta jään reunaan tarkastaessaan löytyisikö sen sisältä mitään naposteltavaa. Aikansa paukutettuaan korsi lentää takaisin koskeen tai penkalle ja kara hyppää takaisin sukelluksiin.

Yritin kuvailla osan kuvista verrattain pitkällä suljinajalla, jotta saisin veden liikkeen mukaan kuviin. Ongelmaksi muodostuu karan vilkas luonne. Pää pyörii edes takaisin ja muutenkin lintu tuntuu olevan jos jonkinlaisessa liikkeessä koko ajan. Kaikki kuvat on otettu myös käsivaralta 300mm objektiivilla, joten 1/25 ja 1/15 sekunnin valotuksien ajan saa pitää asennon melkoisen vaakana. Ensimmäisenä oleva kuvapari havainnoillastaa asiaa. Ensimmäinen kuva on otettu nopealla ajalla, jolloin veden liike näyttää pysähtyneeltä. Toisessa kuvassa vesi on ehtinyt liikkua kuvan oton aikan jonkin matkaa piirtäen kivasti kuvaan liikettä.

Parhaimmillaan paikalla oli ainakin kahdeksan yksilöä, joista neljä mahtui seuraavaan kuvaa.

 

Eiköhän tämä riitä yhden lajin osalta tällä kertaa. Lopuksi vielä kuva hiihtoretkeltä muutaman viikon takaa. Taitaa olla tämän talven osalta tuollaiset maisemat mennyttä täältä Porin suunnalta. Sen verran lujaa on lumet sulaneet plussakelien ja auringon paisteen ansiosta.

Ilta Kallossa

Mika soitteli sunnuntai-iltana jotta että mentäisiinkö ottamaan auringonlaskukuvia johonkin päin. Matkaan lähdettiin ehkäpä vähän myöhässä, koska auringonlasku saatiin ihastella ainoastaan auton ikkunan takaa. No, pilvettömältä taivaalta ei olisi mitään kovin dramaattista auringon laskua irronnutkaan. Paikan päälle Kalloon saavuttiin vasta auringon laskun jälkeen. Silloinhan se paras valokuvausaika vasta alkaakin, joten ei hätää. Auringonlaskun jälkeiset sävyt maalasivat taivaanrannan vielä pitkään punertavin värein, kunnes ylhäältä painui pikkuhiljaa sininen peitto taivaan ylle.

Luotsivene kiiruhti läpi jäisen väylän vastaanottamaan ulompana odottavia isompia laivoja. Ensin väylälle saapui jäänmurtaja Nordica. Pikkuhiljaa Nordica läheni Kallon lahtea kovan paukkeen ja ryskeen kanssa. Murtajan perässä kohti satamaa lipui jonkin sortin rahtialus odottaen pääsyä rantaan.

Hyvän matkaa ennen satamaa Nordica pysähtyi ja kääntyi kokonaan ympäri jääden siihen paikalleen odottelemaan. Siinä se pidemmän aikaa oli paikoillaan, kuten takana tuleva rahtilaivakin. Alkoi tulla jo jokseenkin pimeä, nälkä, kylmä ja mitä vielä tekosyitä jonka varjolla päätimme lähteä kotia kohti jäämättä odottelemaan näytöstä loppuun.

Mieleemme jäi vai kysymys miksi laivat ajettiin sisään vasta auringonlaskun jälkeen. Ennen mainitun rahtialuksen lisäksi kauempana odotteli vielä pari muutakin isompaa purkkia. Odottelivatko ne jäänmurtajan tuloa vai mikä mahtoi olla syy myöhäiseen rantautumiseen.