Tilhiä, koskikaraa ja tiaisia

Sunnuntaina tuli taas reippailtua ulkoilmassa. Jani laittoi viestiä, että Päärnäisissä olisi pieni tilhiparvi pyörimässä. Edellisestä tilhikuvauksesta olikin jo kulunut melkoinen tovi, joten kävin tarkastamassa tilanteen vakavuuden paikanpäällä. Muutama kuvakin tarttui kortille.

Tilhi

Tilhi

Tilhi

Jatkoin matkaa Noormarkkuun Oravajoelle ja Hanhijoelle, josta tuli talven ensimmäiset koskikarat kuvattua. Koski oli pitkältä matkaa auki ja vettä virtasi paljon, joten karoilla oli paljon tilaa liikkua. Mitään ihmeempiä lähipotretteja ei tästä syystä kortille tarttunut. 300 millinen tuntuu olevan usein muutenkin turhan lyhyt jopa kroppirungossa koskikarakuvauksiin. Joella näytti liikuskelevan myös laulujoutsenia. Liekö talvehtinut koko talven maisemissa, vaiko tullut viime viikon keväisten ilmojen saattelemana. Yhtä kaikki, paikalla oli pariskunta ja neljä selkeästi harmahtavaa junnua.

Koskikara

Koskikara

Karakuvauksen jälkeen tuli otettua muutama pönötys perus tinttilajeista. Pyrstötiaisparvikin pyörähti lähistölle, mutta jättivät kuvaajan rauhaan yllättävän nopeasti vihellellen vain korkealla puun latvoissa.

Hömötiainen

Talitiainen

Kuusitiainen

Hömötiainen

Talitiainen

Hiiripöllö ja lumikko vuoden takaa

Kuvia selaillessa tuli törmättyä tällaisiin hiiripöllökuviin, jotka on otettu noin vuosi sitten.

Hiiripöllö

Hiiripöllö

Suomessa taas

Vihdoin viimein pääsin takaisin Suomeen ja Suomen talveen. Katselin kateellisena komeita kuvia, joita oli otettu täällä kunnon talvipakkasten aikaan. Koreassa oli kylmää, mutta lunta ei ollut pätkääkään, ja ilmassakin oli koko ajan riittävästi jotain epäpuhtautta. Tästä syystä siellä oli koko ajan vähän ankean näköistä, ja sinitaivas harvemmin näkyvillä. Helsinki-Vantaalle laskeutuessa oli koneesta siisti katsella auringossa kylpevää puhtaan näköistä lumimaisemaa, valkoista maata ja sinistä taivasta.

Tänään oli pakko päästä heti ulkoilemaan. Kuin tilauksesta pakkasta oli aamulla -13 astetta ja päivästä tuli talvisen hieno, vaikka ripaus kevättäkin oli jo ilmassa. Oli hienoa päästä tarpomaan lumihangessa, ja vaikkei mitään niin tähdellistä kuvattavaa ollutkaan, ei se haitannut tänään lainkaan.

Daegu

Kiirettä on pitänyt täällä Korean maalla, mutta viikko sitten sunnuntaina ehdittiin ennen auringonlaskua kävellä vähän tässä lähimaastossa täällä 3 miljoonan ihmisen kotikaupungissa, Daegussa. Laitan tässä muutaman kuvatuksen kävelyreissun varrelta ihmeteltäväksi.

Tuoretta safkaa katukaupasta

Polkuveneilyä jäässä olevalla joella. Huviveneyrittäjä murtaa jäätä moottoriveneellään, jotta polkuveneillä pääsee eteenpäin

Sähkämies päässyt toteuttamaan itseään

Eat me?

Catch me first

Shakkia?

Paikallista kaupan käyntiä

"kotitiemme" Hotellille

Hotellin vieressä on jokin vanha rakennus, jota vartioi kolme patsasta

Trip to Korea

Laitetaampa vähän korean kuulumisia, vaikkei täällä juuri aikaa ole ylimääräisyyksiin liiennytkään. Aikatauluista johtuen jouduin lentämään Koreaan Tokion kautta, vaikka nykyään Helsingin ja Soulin välillä onkin suora lentoyhteys. Helsingin ulkomaanterminaalissa alkoi hahmottua, ettei kanssamatkustajissa juurikaan länsimaalaisia näkynyt. Iltapäivällä lähtenyt lento saapui Naritan kentälle kymmenen aikaan. Lyhyen yön aikana tuli nukuttua pätkissä ja välillä kateltua aurinkomyrskyn aiheuttamia revontulia. Finnair tarjosi myös mukavaa ajanvietettä, nimittäin kiipeilyleffan Core.

Naritan kentällä yllättävän pitkään kestäneiden tullimuodollisuuksien jälkeen piti navigoida terminaali kakkosesta ykköseen, eli Souliin lähtevään Korean Airin koneeseen. Terminaalien välillä kulkee taajalla välillä liikennöivä bussi, jolla pääsee helposti termaalista toiseen.

Finski laskeutui jonnekin tonne 91-99 porteilla ja Korean Air lähti 14 portilta

Niinkuin Naritassa, myös Soulin Incheonissa joutui ottamaan matkalaukun ulos. Sitten vain tsekkaamaan viimeiselle Korean sisäiselle lennolle kohti Daegua.

Soul Incheon

Tämän jälkeen ei vielä toistaiseksi ole liiemmin vapaa-aikaa ollutkaan. Tässä kuitenkin muutamia kuvia.

Auringonlasku tehtaalla

Tämä motelli jäi yhden yön tuttavuudeksi

Sisältäpäin

Paikallinen ruokamesta

Vakkaripaikan ruokalista

Korealaista liikennettä

Kulorastas

Päärnäisten koristeomenapuissa kuuluu pyörineen viime päivinä kulorastas. Kävin kokeilemassa josko sitä näkyisi tänäänkin. Aluksi näytti siinä mielessä pahalta, että paikalla pyöri vain räksiä. Siinä odotellessa tuli otettua räkättipotretteja päin aina niin komeaa pilvitaivasta.

Räkättirastas

Räkättirastas

Räkättirastas

Olin jo laittamassa pillit pussiin, kunnes lintu löytyi korkean puun latvasta ihmettelemässä maailmaa.

Kulorastas

Jonkin ajan päästä se päätti onneksi tulla täyttämään mahaansa matalampien puiden marjoilla. Siitä ohessa muutama kuva.

Kulorastas

Kulorastas

Talvisia maisemia

Pari viikkoa sitten kävimme Mikan kanssa kiertelemässä vähän lähialueita mukavan kirpeän pakkasilman siivittelemänä. Päädyimme lopulta Isonevalle hyvän aikaan auringonlaskun jälkeen kuvaamaan tähtiä ja kuumaisemia. Täysikuu loisti valaisten lumisen maiseman niin hyvin, ettei taskulamppua tarvittu kulkemiseen. Tunnelma suolla oli varsin hieno ja omalaatuinen, enää olisi puuttunut jostain lähikulmilta kuulunut suden ulvonta ;)

Täysikuu haittasi aika lailla tähtien esiintymistä, mutta loi hienot varjot puista ja puskista lumen pintaan. Edellisen päivän kostea ilma ja öinen pakkanen oli tarrannut lumen hienosti puiden oksille antaen lisää valoa tummiin puihin.

Mika laskeskeli hyvät parametrit pitkään valotukseen, jotta saataisiin tähtien viirut hienosti taivaalle kaareksi. Kiinalainen euron kaukolaikaisin kiinni kameraan ja tähtäimeksi noin kahdentoista minuutin pätkä kahteen kertaan. Oma akkuni antoi kuitenkin jo 9-10 minuutin jälkeen reklamaation liian kylmästä työskentelyilmastosta ja vaati päästä taskuun lämpiämään. Galleriasta löytyy kyseinen akun sammumiseen loppunut valotus: http://mikongalleria.kuvat.fi/kuvat/s_120107_IMG_9651.jpg

Loppuaika mentiin kahdella akulla vuorotellen lyhyempiä vedoksia kuvaten ja välillä akkua taskussa lämmitellen. Ei taida olla enää akut ihan priimakunnossa..



Tänään käväisimme Kullaalla kääntymässä, kun Mika oli bongannut edellisenä päivänä komeat tykkylumien alla taipuvat puut kotimatkallaan. Ja kyllähän siellä olikin paljon Poria enemmän lunta puussa ja maassa, vaikka etäisyyttä ei 30 kilometriä enempää olekaan. Löysimme ihan sattumalta kivan näköisen puron, joka oli vielä osittain aukikin virtaavan veden ansiosta.

Mikalle meinasi ensimmäinen kuolema koittaa, kun puro yritti ottaa omaansa petollisen jään läpi. Onneksi oli kumisaappaat jalassa, niin pysyi jalat kuivina. Toinen sydämen vajaatoimintaa aiheuttava hetki koettiin yhdessä hieman myöhemmin, kun totaalisen varoittamatta maa antoi allamme periksi keskellä sakeaa metsää. Harvemmin sitä yhtä nopeasti liikahtaa paria metriä takapakkia kuin tänään. Keskelle metsää avautui raadolta haiseva vesistö. Emme jääneet tutkimaan nouseeko sieltä kuopatun ihmisen käsi vaiko hirven koipi, mutta haju oli.. sanotaanko, epämiellyttävä.