lauantai 21. tammikuuta 2012

Talvisia maisemia

Pari viikkoa sitten kävimme Mikan kanssa kiertelemässä vähän lähialueita mukavan kirpeän pakkasilman siivittelemänä. Päädyimme lopulta Isonevalle hyvän aikaan auringonlaskun jälkeen kuvaamaan tähtiä ja kuumaisemia. Täysikuu loisti valaisten lumisen maiseman niin hyvin, ettei taskulamppua tarvittu kulkemiseen. Tunnelma suolla oli varsin hieno ja omalaatuinen, enää olisi puuttunut jostain lähikulmilta kuulunut suden ulvonta ;)

Täysikuu haittasi aika lailla tähtien esiintymistä, mutta loi hienot varjot puista ja puskista lumen pintaan. Edellisen päivän kostea ilma ja öinen pakkanen oli tarrannut lumen hienosti puiden oksille antaen lisää valoa tummiin puihin.




Mika laskeskeli hyvät parametrit pitkään valotukseen, jotta saataisiin tähtien viirut hienosti taivaalle kaareksi. Kiinalainen euron kaukolaikaisin kiinni kameraan ja tähtäimeksi noin kahdentoista minuutin pätkä kahteen kertaan. Oma akkuni antoi kuitenkin jo 9-10 minuutin jälkeen reklamaation liian kylmästä työskentelyilmastosta ja vaati päästä taskuun lämpiämään. Galleriasta löytyy kyseinen akun sammumiseen loppunut valotus: http://mikongalleria.kuvat.fi/kuvat/s_120107_IMG_9651.jpg

Loppuaika mentiin kahdella akulla vuorotellen lyhyempiä vedoksia kuvaten ja välillä akkua taskussa lämmitellen. Ei taida olla enää akut ihan priimakunnossa..



Tänään käväisimme Kullaalla kääntymässä, kun Mika oli bongannut edellisenä päivänä komeat tykkylumien alla taipuvat puut kotimatkallaan. Ja kyllähän siellä olikin paljon Poria enemmän lunta puussa ja maassa, vaikka etäisyyttä ei 30 kilometriä enempää olekaan. Löysimme ihan sattumalta kivan näköisen puron, joka oli vielä osittain aukikin virtaavan veden ansiosta.



Mikalle meinasi ensimmäinen kuolema koittaa, kun puro yritti ottaa omaansa petollisen jään läpi. Onneksi oli kumisaappaat jalassa, niin pysyi jalat kuivina. Toinen sydämen vajaatoimintaa aiheuttava hetki koettiin yhdessä hieman myöhemmin, kun totaalisen varoittamatta maa antoi allamme periksi keskellä sakeaa metsää. Harvemmin sitä yhtä nopeasti liikahtaa paria metriä takapakkia kuin tänään. Keskelle metsää avautui raadolta haiseva vesistö. Emme jääneet tutkimaan nouseeko sieltä kuopatun ihmisen käsi vaiko hirven koipi, mutta haju oli.. sanotaanko, epämiellyttävä.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita luontokuvia. Näitä tulen katsomaan toistekin.

Mikko Kiviranta kirjoitti...

Kiitos vain. Kiva tietää että joku tulee toistenkin katsomaan :)