sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Lassilan Saunakoski ... (ja uusi putki)

Käytiin Eijan, Tommin ja Marin kanssa katsomassa Lassilassa sijaitsevaa Saunakosken tilalla työskennelleiden asuinrakennusta, renkitupaa. Allan osasi kertoa, ettei itse päärakennuksessa ole kivijalan lisäksi muuta enää jäljellä, ja niin näytti tämä renkitupakin kovaa vauhtia lahoavan alta. Sisäkatto oli osaksi sortunut alas, joten joka paikkaan ei ollut asiaa. Sisäänkäynnin ympäristössä oli kuitenkin vielä lattiat ja katot jotakuinkin kunnossa. Lattiat olivat täynnä kaikenlaista tavaraa sahanteristä vanhoihin pulloihin, ja maitokannuista hevosenkenkiin. Myös vanha sängynrunko oli loduttoman näköisesti keskellä lattiaa muiden rojujen keskellä. Piipun ympäriltä oli sortunut isot palaset välikattoa, ja vanha katosta roikkuva turkin retali oli jo selvästi parhaat päivänsä nähnyt. Eija katseli ja ihasteli Marin kanssa arkkitehtuurillisia ratkaisuja tapetin ja oven karmien väristä aina hienoihin moniruudullisiin ikkunoihin asti. Mari suri vanhojen aikoijen kaipuuta ja tällaisien rakennuksien ja paikkojen kohtaloja. Minulla oli tietenkin kamera taas mukana ja kyllä sitä jotain jälleen kerran kennolle tarttuikin.

Saunakosken renkitupa

Sisäänkäynti päässyt hieman rapistumaan

Eija ihasteli tapettia ja värimaailmaa, Mari etenkin portaiden polttopisteen pylvästä

Tonkka

Pienen pieni avain, sidottuna toiseen samanlaiseen. Minkälie kirstun avain mahtaa olla?

Lukkojärjestelmä vuosien takaa

Punamultaa seinään

Asuinrakennus on ollut melkoisen hieno siihen aikaan, ja vieläpä renkien asutukseen. Millainenkohan itse päärakennus on mahtanut olla? Jos joku osaa sanoa tästä rakennuksesta tai sen historiasta jotain, tiedän varmaksi kaksi henkilöä, jotka ovat hyvin kiinnostuneita kuulemaan lisää.

Perjantaina sain uuden lelun kameraan, pitäähän niitä aina olla. Ja hankkia uusia, jotta vireys ja into säilyy, eikö vain. Canonin makro-objektiivi malliltaan EF 100/2.8 macro tuli siis hankittua. Ensituntumalta ihan mukavan oloinen peli. Ja ennenkaikkea mahdollistaa makrokuvien ottamisen. Maailmassa on niin paljon kaikkea pientä mielenkiintoista yksityiskohtaa, joita normaalisti paljaalla silmällä ei näe, tai ei osaa katsoa. Makrokuvaus avaa uuden maailman tässä suhteessa, ainakin auttaa katsomaan ympäröivää maailmaa erilaisin silmin. Kaikkialta löytyy potentiaalisia kohteita. Ja sekös on hauskaa. Alla muutama kukkaiskuva uuden obiskan koeponnistusreissulta. Myös yllä oleva avaimen lähikuva on tällä pläiskäytetty. Ainiin, ja samaan syssyyn ostin LowePro:n kamerarepun, johon mahtuu koko settini samalla kertaa, mallimerkinnältään CompuTrekker AW.

Mukavasti tuntuu piirtävän

Yllä olevasta kukasta hieman lähempää



Helyllä on hauska orava pihapiirissä. Se käy aina koputtelemassa ovea saadaakseen ruokaa, perunaplättyjä. Sitten kun saa niitä, käärii se ne nyytiksi suuhun ja käy joko piilottamassa ne pihapuuhun, tai viemässä navettoon poikasilleen.

Olisko teillä ruokaa?

No, missä sitä on?

Jos hiukan vielä tulisi lähemmäs..

1 kommentti:

Pekka Jaakkola kirjoitti...

Saunakosken renkitupa ennen
Kuvalähde Satakunnan museo.
Kuvia Lassilan kylästä