lauantai 27. kesäkuuta 2009

Venekeikka Varsinais-Suomeen

Keskiviikkona heti töiden jälkeen lähdettiin Joelin ja Mikaelin kanssa veneellä kohteena aluksi Uusikaupunki. Tiedossa oli aurinkoinen venereissu Varsinais-Suomen saaristoon, olihan säätiedotus luvannut parhaita mahdollisia kelejä seuraaville päiville. Matkaan päästiin kuuden ja seiskan välillä ja Ukiin saavuttiin hyvissä ajoin parin tunnin ajon päätteeksi. Makasiineilla syötiin kevyt iltapala ja mietiskeltiin mihin suunnattaisiin yöksi. Yöpaikaksi päätettiin valita muutaman kilometrin päässä oleva leirintäalue, johon pääsi veneen kanssa rantautumaan.


Leirintäalueelle ajellessa alkoi ilta-aurinko jo värjätä rannikkoa lämpimillä sävyillään


Joutsen-emo poikasineen otti meidät leirintäalueelle vastaan


Telttayön, suihkun ja aamupalan jälkeen matka jatkui edelleen kohti etelää, Naantalia. Matkan varrella pysähdyttiin valmistamaan sapuskaa erään leirintäalueen rantakallioille. Retkiruoka tuppaa olemaan aina jonkinlainen epämääräinen sekoitus erilaisia raaka-aineita, niin tälläkin kertaa.


Lihapullia joukkoon


Taustalla Naantalin vierassatama



Janoisia kavereita


Joel ja mansikka-jätskiannos

Illaksi suunnattiin takaisin Ukin edustalle, Isokarin majakkasaarelle. Alkumatka taittui leppoisasti lämpimästä kelistä ja saariston näkymistä nauttien. Viimeinen pidempi selkä Kustavin ja Isokarin välissä alkoi olla jo pienimuotoista röykytystä viisimetrisellä paatillamme, eikä kovin paljoa isommassa aallossa olisi ollut enää mukava ajaa. Perille päästiin ja vastassa meitä oli aiemmin puhelimella tavoitettu opas. Yöpymistilana oli saarella aiemmin toimineen varuskunnan puinen kasarmirakennus. Rakennukselle oli laiturilta matkaa vajaan kilometrin verran, mutta onneksi saatiin maitokärryyn lastattua suurin osa kantamuksista. Matkan varrella kuultiin myös pikainen historiikki saaren vaihesta oppaaltamme. Kiitos oppaiden kärsivällisyyden, päästiin käymään myös saaren 1833 valmistuneeseen ja Suomen kolmanneksi korkeimpaan majakkaan, vaikkei varsinainen opaskierros osunutkaan aikatauluihimme. Armeijan vanhanmallisissa sängyissä nukkuminen toi eräille matkalaisille mieleen monenlaisia muistoja.



Isokarin majakka, Isokari tuletorni



Huipulla tuulee aina


Aamupuuron jälkeen pakkattiin kamat taas maitokärryyn (saareen maaperästä johtuen ehdottaisimme hieman paksumpia renkaita ja korkeampaa maavaraa seuraavaan malliin) ja lähdettiin käppäilemään kohti vierasvenelaituria. Saari on kasarmin kohdalta hyvinkin metsäinen, joten emme heti tajunneet kuinka tyyni ilma oikeasti oli. Vasta kun meri alkoi pilkottaa puiden välistä, tajunnan täytti tietoisuus totaalisen tyynestä meren pinnasta. Varmuuden vuoksi viileän meren ylitykseen päälle kaavaillut tuulitakit painuivat kassin pohjalle ja loputkin paidat lähtivät pois päältä, kun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Harvinaisen hieno näky olla ulkosaaristossa tuollaisena aamupäivänä.


Joel ja maitokärryt


Näkymä rannalta mantereelle päin


Riskilä


Isokarin saari jäi taakse


Eipä tarvinnut paljon purjeita nostella


Loppumatkan fiiliksiä

Matkan varrella pysähdyttiin Rauman edustalle Kylmäpihlajaan paussille. Syötiin kalakeitot/saaristolaispöydän antimet ja kierrettiin tämänkin majakan näköalatasanteelle ennen viimeistä etappia kohti Luviaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Missäs ne poikien pelastuliivit on tossa kuvassa? Ei ainakaan päällä :)

Tv:Yks sähkäri :)

Mikko kirjoitti...

Tyylikkäästi veneen lattialla :) Lain mukaan sehän on riittävää, että ne on veneessä saatavilla kullekin matkaajalle. Harvoin on noin komeat ilmat täällä Suomen vesillä, joten pakkohan niistä oli naatiskella :)