maanantai 17. elokuuta 2009

Norja retki

Oltiin tosiaan Joelin kanssa Norjaa katselemassa viime viikolla. Sunnutai-iltana lähdettiin laivalla kohti Tukholmaa ja sieltä aamulla ajamaan Jotunheimenin kansallispuiston maisemiin Lomin kylään. Alkumatkan tunnelmista löytyy lisää materiaalia Joelin sivuilta. Tässä vielä muutama kuva parilta ekalta päivältäkin. Ensimmäisenä päivänä siis kiivettiin Skandinaavian korkeimmalle vuorelle, Galdhøppigenille, ja toisena päivänä melottiin kuuluisalla Geirangerin vuonolla kajakeilla katsomaan vesiputouksia.



Näkymä Spiterstulenin majoitusalueen edustalta



Spiterstulenin majoitusalue



Vuoristopuro matkalla Galdhøppigenille



Norjan vuoristomaisemissa virtaa vesi todellakin joka paikassa sulavien jäätiköiden ansiosta



Lisää vuoristopuroja



Queen Mary 2 risteilijä Geirangerissa


Geirangerin vuonon mittasuhteet taisivat hämätä meitä eteläsuomalaisiin maisemiin tottuneita matkailijoita. Korkeiden vuorien välissä pujotteleva vuono olikin yllättävän leveä ja mittaa melontareissullekin tuli ihan mukavasti. Paikalla olevat laivatkin olivat yllätykseksi melkoisen isoja. Reissun jälkeen googlailemalla yllä olevassa kuvassa esiintyvää laivaa (Queen Mary 2), huomattiin sen olevan yksi maailman suurimmista risteylyaluksista, noin 345 metriä pitkä ja 42 metriä leveä. Itseasiassa valmistuessaan 2004 se oli maailman suurin matkustaja-alus. Ei siis mikään pikkunen paatti.

Kolmantena päivänä suunnattiin kohta aiemmin bongattua Tronoberget kiipeilykalliota aivan Lomin kylän nurkilla (topo-kirjaa myytiin paikallisessa urheiluliikkeessä, 50 NOK). Kallion juurelle menee kirjan mukaan hyvin tallattu polku tien vierestä, mutta taasen tulimme samaan tulokseen kuin Galdøppigenilla: norjalaisilla on hyvän polun käsite hieman erilainen kuin meikäläisillä. Kivikkoa siis riitti jälleen hypittäväksi. Alueella oli reittejä useita kymmeniä, olisiko ollut jopa noin 50 kymmentä. Itse päästiin muutamaa niistä kokeilemaan hienossa auringon paisteessa ja mukavan lämpimässä kelissä. Noh, Norjan sää näytti kuitenkin jälleen oman luonteensa ja jossain vaiheessa iltapäivää alkoi tummat pilvet lähestyä vuorten välistä siihen malliin, että kerättiin kamat takaisin autolle. Hyvään aikaan päästiinkin autoon, kun vettä alkoi tulla "riittävästi" ja alas asti.



Minä jollain reitillä Tronobergetillä



Joel fiilistelee kiipeilyn ohessa


Iltaohjelmaa ei oltu sen kummemmin mietitty ennalta, mutta aikaa oli kuitenkin hyvin tehdä kaikenlaista. Päätettiin lähteä katsomaan Galdøppigenia toiselta kantilta, Juvasshyttan puolelta. Ja kyllähän sinne kannatti lähteä. Jyvasshytta sijaitsee yli 1800 metriä meren pinnan yläpuolella ja näkymät sinne johtavalta tieltä on melkoisen upeat. Tässä voidaan muuten mainita että Norja on tietullien luvattu maa, tuonne maksoi 85 NOK ja Spiterstuleniin 50 NOK. Mutta kyllä ovat silti käymisen arvoisia paikkoja. Galdøppigenin toinen vaellusreitti lähtee Jyvasshyttasta ja kulkee huipulle yli Styggebrean jäätikön (Joelin blogissa kuvia jäätikön reunalta). Itse kävimme lähellä tuota jäätikön Jyvasshyttan puoleista reunaa, josta näkyi parin päivän takainen reitti Svellnosen ja Keillhaus Toppin kautta Galdøppigenille. Itse huippu oli taasen pilvessä, joten sitä ei tälläkään kertaa nähty.



Sataa ja paistaa, eli Norjassa ollaan (Jyvasshyttaan johtavan tien varrelta)



Vuoristomaisemaa



Minä keskellä "ei mitään"



Vielä yksi maisemakuva

Alunperin oli tarkoitus matkan viimeisenä kokonaisena päivänä Norjan puolella käydä kokeilemassa "raftingia", eli kumipaattikoskenlaskua jossain koskessa, mutta se jäi tällä kertaa kokeilematta. Seuraavalla kertaa sitten. Ajelimme sen sijaan Lillehammerin olympiakylän kautta Osloon perjantai-illaksi. Pikainen nähtävyyskierros Jonnan ja Andreaksen johdolla kattoi keskeisimmät keskustan nähtävyydet kuninkaan linnasta ja muista hallinnollisista rakennuksista aina Oslon uuteen viime vuonna valmistuneeseen oopperataloon.


Oslon oopperatalon valo"taidetta"

Ei kommentteja: