Omasta mielestäni kihokeista on äärimmäisen hankala saada hyvää kuvaa. Suureksi osaksi tämä johtuu niiden olin paikasta märän suon pohjakerroksissa. Itseään on vaikea saada taipumaan moiseen kuvausasentoon, ainakin kastumatta. Kihokin rakenne on myös jotenkin hankala saada näkymään hienosti kuvissa.
Usein omissa kihokkikuvissani on liikaa sekavia häiriötekijöitä, kuten tässä kuvassa
Joskus onnistuu saamaan rauhallisemmankin kuva aikaan, tähän olen melko tyytyväinen
Tähänastiset kuvat ovat kaikki pitkälehtikihokista. Se on ehkä helpommin lähestyttävissä oleva kuin pyöreälehtikihokki. Pitkälehtikihokin lehdet nousevat korkemmalle suon pohjalta, jolloin on helpompi päästä niiden tasolle ja eristää ne muusta ympäristöstä kuvaan. Toisaalta yleensä sekään ei niin helppoa ole. Alla on vielä muutama kuva pyöreälehtikihokista. Sitä kuvatessa on hankala saada kuvaan rauhallista otetta. Pyöreälehtikihokki kasvaa lähes maata vasten, jolloin sen ympärillä on kaikkea sammalesta alkaen häiritsemässä maisemaa. Neljä viimeistä kuvaa ovat otettu MP-E 65 supermakrolla, jolloin kuvaan ei ylimääräisiä häiriötekijöitä mahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti