Kesäkiireitä

Heinäkuu oli ja meni ja siitä onkin hetki aikaa, kun viimeksi olen tänne raapustanut jotain. Kesällä on aina kiire. Tekemistä on niin paljon, että hyvä kun kerkeää välissä nukkua. Harrasteissa menee aikaa, mökillä tulee usein käytyä ja muutenkin on koko ajan menossa jossain. Kuviakin on tullut viime aikoina aika hyvin, kuka niitä vaan kerkeisi käsittelemään.

Heinäkuun puolen välin paikkeilla tuli käytyä kiikkumassa Ahvenanmaalla kolme päivää. Yllättäen silloinkin oli kuuma, joten ihmetekoihin ei yllättäen kyetty. Reissusta löytyy muutama foto Joelin blogista.

Teaseri Joelin bloggaukseen.

Kiitos Rinteen Hannun, on minulla nyt käytössä testattavana Canonin The makro-objektiivi, MP-E 65. Vain ja ainoastaan makrokuvaukseen suunniteltu linssi tuottaa parhaimmillaan viisin kertaisen suurennossuhteen kohteen ja kennon välille. Normaalimakroissahan tuo suhde maksimissaan 1:1. MP-E alkaa tuosta 1:1 suhteesta ja kasvattaa suurennossuhdetta aina tuonne viiteen asti. Lasi ei sisällä mitään tarkennukseen liittyvää rengasta, vaan tarkennus hoidetaan liikuttamalla kameraa edestakaisin kunnes kohde näkyy etsimessä tarkkana. Se tapahtuu 1:1 suhteella kun objektiivin etureunan ja kohteen välillä on noin 10cm etäisyyttä, 5:1 suhteella taasen sitä on enää nelisen senttiä. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että lähelle on päästävä.

Eikä se vaikeus siihen lopu, että saa kohteen join kuin näkyviin etsimessä. Syvyysterävyys (DOF, Depth of Field) on minimaalinen noilla suurennoksilla. Pienimmällä suurennoksella ja pienimmällä mahdollisella aukolla (suurennos 1:1 ja aukko f/16) lasi antaa syvyysterävyyttä huimat 2,24mm (siis milliä) tarkoittaen, että syvyyssuunnassa tarkennusetäisyyden etupuolella ja takapuolella on yhteensä tuo 2,24 millin terävä alue. Sekä suurennussuhdettä että aukko suurentamalla syvyysterävyys vain pienenee tuosta. Pahimmillaan (suurennos 5:1 ja aukko f/2.8) DOF on 0,048 milliä!!!! Suurimmalla suurennoksella ei saa parhaimmillaankaan kuin 0,296 milliä DOF:ia.

Lyhyeen syvyysterävyyteen, kun lisätään vielä enenevä valon tarve, on homma aika lailla naputeltu (salama lähes pakollinen varuste). Hankalaa on. Mutta siinä juuri piilee tuo viehätys tähän hommaan. Ja tietenkin lisäksi kun pääsee taas uuteen sfääriin ja maailmaan kameran kanssa. No mitä MP-E:llä saa aikaiseksi. Olen ehkä väärä kaveri vastaamaan ja näyttämään, kunnen ole vielä kovin mairittelevia tuloksia saanut aikaan. Isot pojat saa tämän kanssa todella vakuuttavaa jälkeä aikaan. Tässä kuitenkin vähän omaa yritelmää.

Pieni kärpänen isolla kukalla

Kuoriutuneen sudenkorennon jämät koivun rungolla

Täplätupsukkaan toukka

Pieni sisiliskon poikanen minun kämmenelläni (1:1)

Sama lisko (noin 3:1)

Edelleen sama (noin 3:1)

Ja vielä pikkuinen (muistaakseni noin 5:1)

Tässä vielä vertailun vuoksi laajiksella otettu kuva samasta sissarista, ei ollut iso ei

Jonkin sortin yöperho

Ei taida kuitenkaan passikuvan kriteerit ihan täyttyä

Tämän kanssa harjoittelu on raskasta mutta mukavaa puuhaa. Voi tulla vielä kalliiksi tämä kokeileminen. Loppuun vielä pari perhoskuvaa maltillisemmalla suurennoksella.

Loistokultasiipi, naaras

Neitoperhonen