Ilta Kallossa

Mika soitteli sunnuntai-iltana jotta että mentäisiinkö ottamaan auringonlaskukuvia johonkin päin. Matkaan lähdettiin ehkäpä vähän myöhässä, koska auringonlasku saatiin ihastella ainoastaan auton ikkunan takaa. No, pilvettömältä taivaalta ei olisi mitään kovin dramaattista auringon laskua irronnutkaan. Paikan päälle Kalloon saavuttiin vasta auringon laskun jälkeen. Silloinhan se paras valokuvausaika vasta alkaakin, joten ei hätää. Auringonlaskun jälkeiset sävyt maalasivat taivaanrannan vielä pitkään punertavin värein, kunnes ylhäältä painui pikkuhiljaa sininen peitto taivaan ylle.

Luotsivene kiiruhti läpi jäisen väylän vastaanottamaan ulompana odottavia isompia laivoja. Ensin väylälle saapui jäänmurtaja Nordica. Pikkuhiljaa Nordica läheni Kallon lahtea kovan paukkeen ja ryskeen kanssa. Murtajan perässä kohti satamaa lipui jonkin sortin rahtialus odottaen pääsyä rantaan.

Hyvän matkaa ennen satamaa Nordica pysähtyi ja kääntyi kokonaan ympäri jääden siihen paikalleen odottelemaan. Siinä se pidemmän aikaa oli paikoillaan, kuten takana tuleva rahtilaivakin. Alkoi tulla jo jokseenkin pimeä, nälkä, kylmä ja mitä vielä tekosyitä jonka varjolla päätimme lähteä kotia kohti jäämättä odottelemaan näytöstä loppuun.

Mieleemme jäi vai kysymys miksi laivat ajettiin sisään vasta auringonlaskun jälkeen. Ennen mainitun rahtialuksen lisäksi kauempana odotteli vielä pari muutakin isompaa purkkia. Odottelivatko ne jäänmurtajan tuloa vai mikä mahtoi olla syy myöhäiseen rantautumiseen.