Kävimme lauantaiaamuna Janin kanssa katsastamassa mahdollista teerisoidinpaikkaa siinä toivossa, josko näkisimme jotain viitteitä soitimista. Pakkasaamun hankikanto helpotti kulkemista, eikä lumikenkiä tai suksia onneksi tarvittu liikkumiseen. Minulla niitä ei nimittäin ollut mukana. Pidempää tarinaa löytyy Janin blogista. Tässä ainut järkevä omalle kortille suolta jäänyt kuva.
Vainiolassa pellot olivat muuttuneet järveksi. Latoon mennessä kulkineeksi kannattaisi valita ehkä kanootti tai jokin muu vesikelpoinen väline mieluummin kuin mikään pyörillä kulkeva laitos.
Kuivemmalta pellolta löytyi neljä metsäkaurista. Tässä kuva pukista.
Metsäkauris
Puukiipijällä verrattain hyvä suojaväritys. Vikkelän ja liikkuvaisen luonteensa ansiosta sen kyllä bongaa helposti porhaltamasta puiden runkoja pitkin, vaikka värit sulautuvatkin hyvin maastoon.
Puukiipijä
Tuulihaukka
Vaikka lunta on metsässä paikoin vielä runsaasti, on käärmeitä jo herännyt ja kaivautunut ylös kätköistään. Tosin yhden ainoan kyyn tapasin tiedustelureissulla, joten ihan vielä ei se suurin ryntäys ole ottanut alkaakseen. Samalla reissulla tupsahti eteen kevään ensimmäinen sisiliskokin. Muutama aurinkoinen päivä, ja sitten niitä on varmasti talvehtimisalueiden ympäristöissä enemmänkin. Rantakäärmeillä menee yleensä hetki pidempään, ennen kuin päättävät nousta aurinkoa ottamaan. Kyitä voi tavata helposti jo lumenkin päältä ihmettelemästä ensimmäisiä kevätpäiviä.
Kyy
Kyy
Sisilisko
Kun muuta kuvattavaa ei ollut, ja makro ruuvattuna runkoon kiinni, otin kuvia samalista. Seuraavassa muutama kuva jotka muistuttavat etäisesti jotain tulipalon alkua, mutta itse pienessä mielessä määrittelin nämä jonkin sammallajin kukinnoiksi. Väärässäkin voin olla.
Makroilukesä lähenee ja ensimmäistä esimakua siitä löytyi takapihalla olevista pajunkissoista. Pienet toukat olivat heränneet valloittamaan pumpulipalloja. Keskimmäisestä kuvasta saattaa saada hieman käsitystä toukan mittasuhteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti