Jalkakikkailua
Roni toppailee samaa reittiä
Antti ja ilmeellä poikkarille
Rentouttava jalkojen fiksaus käynnissä
Minä samoilla paikkeilla
Ja eteenpäin
Lähdössä kuuluu aina vääntää kasvot jotenkin väärinpäin, ihan sama miten, kunhan ei ole naama peruslukemilla
Epävakaiden ilmojen ja muiden yhtä hyvien tekosyiden takia on viimeaikainen ulkoboulderi jäänyt liian vähäiselle, joten tuntuihan tuo lohkareiden halailu taas parhaudelta. Köysittelykin on jäänyt ihan pulttiseinien varaan, kun Pirunvuorikin on kiipeilykiellossa eikä lähikaltsuilla saati pidemmällä olevilla ole tullut käytyä. Kaanaan vesitornilla pidetään nyt kesällä yleisövuoroa torstaisin 18-20, joten siinä lomassa on päässyt itsekin loikkimaan hieman pidempää siivua pystysuoraan. Tornin kylkeen on pultattu otteita niin, että kaiken kaikkiaan on mahdollista kiivetä noin 40 metriin asti. Yläköysiankkuri sijaitsee kuitenkin jossain 25 metrin paikkeilla, mutta onhan tuokin jo ihan riittävän korkea saamaan käsivarret makarooniksi muutamalla kierroksella.
Pisan kalteva torni, eiku...
Onhan se oikiasti ainakin melko suorassa
Juu, sisätöissä saa oivallisen rusketuksen aikaan..
Jos vähäänkään laji kiinnostaa, tule ihmeessä kokeilemaan yleisövuorolle. Riittää kun kesätorstaisin paukahdat paikalle, niin pääset köyden jatkeena seinälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti