Pakkaspäivän reippailu

Aamulla ylös puoli ysin aikaan ja lämpömittarin tarkistus. Kuten ilmataiteen laitos ennusti, kylmä päivä tiedossa. Mittari näytti pakkasta -24°C. Janin kanssa liikkeelle ennen auringon nousua, tarkoituksena käydä aamun valossa katsomassa Pinomäessä talveaan viettää tikliparvea. Matkalla pysähdyttiin kasitien varteen kokeilemaan laajiksen käyttöä. Läntisen taivaanrannan sävyt olivat komeita.

Stopin jälkeen ajeltiin Pinomäkeen. Auringon ensisäteet nousivat esteettä peltojen takaa maalaten maailman kellertäväksi. Paikalle tullessa parvi odotteli tien vieressä tulijoita, mutta oli kuitenkin pölähtänyt puihin, kun saimme auton parkkiin ja käveltyä paikan päälle. Homma meni taas alkuun maisemoinniksi.

Hetken odottelun jälkeen linnut lentelivät ripotellen pellolle, hieman kuitenkin turhan kauaksi. Urpiainen sentään jäi tien varren oksalle hetkeksi vastaanottamaan aamuaurinkoa.

Urpiainen

Tiklit ruokailivat kauempana pellossa, vielä auringon valon ulottumattomissa.

Tiklejä sänkipellossa

Santakankaan naakka-, varis-, harakka-, korppi-parven tarkastelun jälkeen morjestamaan Kirjurin hiiripöllöä. Kaatiksella ei näkynyt lokin lokkia, mutta kanahaukka pöllähti lentoon heti sinne saavuttuamme. Kuvia ei normaalistikaan syntynyt. Merikotkakaan ei harmittavasti suvainnut olla paikalla. No, sentään Kirjurin hiiripöllö oli paikallaan. Tosin korkeimman puun latvassa, tietysti.

Hiiripöllö

Hiiripöllö

Kotona täyttämässä vatsa ja taasen uudelleen liikkeelle. Pakkasta tuntui riittävän ihan koko päiväksi ei taivaalla juurikaan pilviä näkynyt. Eipä siis mitään erityisen hohdokasta auringon laskua tiedossa. Päätin kuitenkin mennä Kalloon katsomaan, olisiko meri auki vai jäässä.

Nippanappa jäässähän tuo, mutta ei nyt varmaan ihan pilkille kannata tuohon kohtaan mennä. Muutama kuvaajakollega näytti olevan samoilla asioilla pyörien pitkin Kallon lumisia rantoja. Vaikkei taivaalla mitään suurta väriloistoa näkynytkään, maalaili aurinko sentään rannan lumiin kivoja sävyjä ja muotoja. Osaisipa niitä vielä oikealla tavalla kuviin poimia.

Kaivoin repusta makron ja laitoin hetkeksi aikaa rähmälleen lumiin. Lumen pinnasta löytyi paljon hienoja kiteitä katseltavaksi. Ensimmäisessä on käytetty salamaa, muut otettu luonnon valolla.

Ilma oli ihan totaalisen tyyni ja vaikka pakkasta oli ihan riittävästi, ei ilma ollenkaan liian kylmältä tuntunut. Toki auringon laskun jälkeen pakkasen purevuus pikkasen lisääntyi. Laajis taas kiinni runkoon ja kuvakulmia hakemaan.

Reposaareen päin katsottaessa alkoi auki olevalle laivaväylälle kerääntyä hauskasti sumua. Taustalla fortumi puskee sähköä meidän pienten koteihin, jottei vallan jäädyttäisi.

Kaikin puolin mukava ulkoilupäivä, jonka jälkeen posket kiittivät riittävästä pakkasannoksesta punoittamalla oikein kunnolla.